Lisää talouskasvua Suomeen joustavilla datakeskuksilla
Datakeskuksista käytävässä keskustelussa liioitellaan haittoja ja hyötyjä vähätellään. Keskustelusta on lähes kokonaan unohtunut keskeinen näkökulma: datakeskuksiin liittyvät innovaatiot ovat yksi nopeimmin kasvavista globaaleista markkinoista.
Suomella on tässä poikkeuksellisen vahva lähtötilanne. Puhdas ja kilpailukykyinen sähkö, vakaa ja kehittynyt sähköverkko, laajamittainen kaukolämpöjärjestelmä sekä korkea tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota harvalla maalla on. Nyt kysymys on, hyödynnetäänkö näitä kilpailuetuja vai annetaanko miljardi-investointien valua muualle?
Keskustelu datakeskuksista jää helposti abstraktille tasolle ja tiedot datakeskusten toiminnasta ovat usein puuttellisia. Lisäksi datakeskusinvestointeja vastaan asetetaan “paremmat” vihreät siirtymän investoinnit. “Parempia” investointeja ei kuitenkaan eritellä. Mitä ne ovat, kuka ne tekisi ja milloin? Datakeskukset saatetaan myös leimata sähköä syöviksi halleiksi. Tämä on väärä käsitys, koska datakeskukset ovat korkean osaamisen ja huipputeknologian jatkuvasti päivittyviä laitoksia.
Kajaanin datakeskuksen kaltaista eurooppalaista strategista infrastruktuuria tarvitsisimme kipeästi, mutta tiedossani ei ole tällaisia investointeja, ei varsinkaan kymmenien miljardien mittaluokassa. Ja mikäli esim. EU saisi tällaiset rahat liikkeelle, datakeskusten toteutuminen olisi silti epävarmaa, sillä datakeskusten komponenttien tuotanto on monilla osa-alueilla myyty loppuun vuosikausiksi vaikka uutta tuontantokapasiteettia rakennetaan jatkuvasti.
Kyse ei siis ole siitä, että voisimme valita “parempia” datakeskuksia tai ylipäätään “parempia” investointeja, jos niitä ei konkreettisesti esitetä. Kyse on siitä kuinka hyvin onnistumme hyödyntämään nyt vireillä olevat investoinnit?
Suomella on tässä poikkeuksellisen vahva lähtötilanne. Puhdas ja kilpailukykyinen sähkö, vakaa ja kehittynyt sähköverkko, laajamittainen kaukolämpöjärjestelmä sekä korkea tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota harvalla maalla on. Nyt kysymys on, hyödynnetäänkö näitä kilpailuetuja vai annetaanko miljardi-investointien valua muualle?
 |
| Vierailin Kajaanin datakeskuksessa alkuvuonna 2024 |
Keskustelu datakeskuksista jää helposti abstraktille tasolle ja tiedot datakeskusten toiminnasta ovat usein puuttellisia. Lisäksi datakeskusinvestointeja vastaan asetetaan “paremmat” vihreät siirtymän investoinnit. “Parempia” investointeja ei kuitenkaan eritellä. Mitä ne ovat, kuka ne tekisi ja milloin? Datakeskukset saatetaan myös leimata sähköä syöviksi halleiksi. Tämä on väärä käsitys, koska datakeskukset ovat korkean osaamisen ja huipputeknologian jatkuvasti päivittyviä laitoksia.
Kajaanin datakeskuksen kaltaista eurooppalaista strategista infrastruktuuria tarvitsisimme kipeästi, mutta tiedossani ei ole tällaisia investointeja, ei varsinkaan kymmenien miljardien mittaluokassa. Ja mikäli esim. EU saisi tällaiset rahat liikkeelle, datakeskusten toteutuminen olisi silti epävarmaa, sillä datakeskusten komponenttien tuotanto on monilla osa-alueilla myyty loppuun vuosikausiksi vaikka uutta tuontantokapasiteettia rakennetaan jatkuvasti.
Kyse ei siis ole siitä, että voisimme valita “parempia” datakeskuksia tai ylipäätään “parempia” investointeja, jos niitä ei konkreettisesti esitetä. Kyse on siitä kuinka hyvin onnistumme hyödyntämään nyt vireillä olevat investoinnit?
Markkinataloudessa on myös niin, että erilaiset yritykset kilpailevat keskenään rajallisista resursseista ja luovassa tuhossa korkeamman tuottavuuden alat syrjäyttävät matalamman tuottavuuden aloja. Koska tekoäly korvaa arvokasta tietotyötä globaalisti, kysyntä datakeskuksille ja niiden käyttämälle sähkölle on lähes ääretön. Tekoälytalouden yhtiöt voivat maksaa sähköstä merkittävästi enemmän kuin vaikkapa matalakatteinen selluteollisuus, jonka arvontuotanto on puolittunut vuoden 2000 tasosta mitattuna €/m3.
Jos markkinoilla joku maksaa sähköstä enemmän kuin selluteollisuus, niin selluteollisuuden täytyy parantaa omaa kilpailukykyään joko vähentämällä kustannuksiaan, rakentamalla lisää sähköntuotantokapasiteettia tai kehittämällä arvokkaampia tuotteita.
Taloustutkimus Oy:n 2024 tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että “yhden euron investointi CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen suurteholaskennan palveluihin on tuottanut vuosien 2018–2023 aikana yhteiskuntaan 25–37 euron suuruisen hyödyn.” Nämä eivät tietenkään synny pelkästään rakentamalla datakeskus vaan kuten raportti toteaa:
“Datan hyödyntäminen vaatii osaamista ja ymmärrystä sekä teknologian kehittämisestä että sen soveltamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, jossa Suomella on poikkeuksellisen vahva asema”.
Kysynnän kasvaessa markkinoilla tyypillisesti myös tarjonta kasvaa. Sähköntuotanto ei ole mikään ehtyvä luonnonvara vaan kapasiteettia voidaan rakentaa vastaamaan kysyntää. Pohjoismaissa jos missä on toimivat sähkömarkkinat ja on virhepäätelmä olettaa, että sähkömarkkina olisi tuotannon osalta rajoitettu. Esimerkiksi Fingridin toimitusjohtaja arvioi tuoreessa LinkedIn-postauksessaan, että "pidemmällä aikavälillä puhtaan sähkön tuotanto Suomessa voidaan moninkertaistaa".
Kajaanin ja Haminan datakeskusten konkreettiset hyödyt
Olen työskennellyt tekoälyn parissa pian 10 vuotta. Olen myös sattumoisin kotoisin Kajaanista, niin olen seurannut Kajaanin datakeskuksiin liittyvän ekosysteemin kehitystä tarkasti tekoälyn näkökulmasta. Lähtölaukaus Kajaanin menestykselle annettiin 2008, kun 100 vuotta toiminut paperitehdas lopetettiin. Tämä on osoittaunut Kajaanille oikein hyväksi asiaksi.Taloustutkimus Oy:n 2024 tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että “yhden euron investointi CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen suurteholaskennan palveluihin on tuottanut vuosien 2018–2023 aikana yhteiskuntaan 25–37 euron suuruisen hyödyn.” Nämä eivät tietenkään synny pelkästään rakentamalla datakeskus vaan kuten raportti toteaa:
“Datan hyödyntäminen vaatii osaamista ja ymmärrystä sekä teknologian kehittämisestä että sen soveltamisesta. Kyse on kokonaisuudesta, jossa Suomella on poikkeuksellisen vahva asema”.
Kajaanin datakeskus käyttää Suomen vähähiilistä sähköä, joten sen CO2 päästöt ovat lähellä nollaa. Vielä merkittävämpää on hukkalämmön hyödyntäminen. Datakeskus syöttää lämpöä Kajaanin kaukolämpöverkkoon ja korvaa fossiilista lämmön tuotantoa. Tällä hetkellä 20% Kajaanin kaukolämmöstä saadaan datakeskuksesta. Se vähentää noin 12 400 tonnia CO₂ päästöjä vuodessa eli 5 000–7 000 henkilöauton vuosipäästöjä.
Kajaanin LUMI-supertietokone on yksi maailman energiatehokkaimmista. Sen Power Usage Effectiveness (PUE) on maailman paras eli 1,03. Tämä lukema kertoo kuinka tehokkaasti sähkö saadaan muutettua arvokkaaksi laskentatehoksi. Tyypillinen lukema on 1,2-1,5 välillä. Kajaanissa samalla sähkömäärällä saadaan siis enemmän laskentetehoa. Arvo 1 on mahdoton saavuttaa, koska se tarkoittaisi häviötöntä muunnosta.
Datakeskusten kykyä muuntaa sähkö laskentatehoksi mitataan muillakin mittareilla, kuten FLOPS/W tai tekoälyn osalta tokens/s/€, jotka kertovat laskennan nopeudesta ja laskennan hinnasta. Token on nykysin tekoälyn perusyksikkö ja mitä enemmän tokeneita saadaan tuotettua sitä enemmän niillä voidaan tehdä arvokkaita asioita. Tekoälymarkkina toimii tällä hetkellä niin, että kaikilla toimijoilla on suuret intressit minimoida sähkön käyttöä, maksimoida laskentatehoa ja valtavasti kasvava voluumi painaa tokenien hintaa alaspäin samalla kun AI-mallien suorituskyky paranee.
Laskentatehokkuuden lisäksi datakeskuksia voi mitata myös Water Usage Effectiness (WUE) mittarilla. Kajaanin datakeskuksen WUE on likimain nolla, koska siinä käytetään suljettua vesikiertoa ja vapaajäähdytystä, jonka viileä ilma mahdollistaa.
Kajaanin vuotuinen keskilämpötila on noin +1,8 C, joka on keskeinen kilpailuetu. Edullinen sähkö ja jäädytyskulujen merkittävästi pienemmät kustannukset tekevät Kajaanin datakeskuksen käyttökuluista laskennallisen viiden vuoden elinkaaren aikana noin 150 M€ edullisemmat verrattuna vastaava siihen, että vastaava laitos sijoitettaisiin esimerkiksi Frankfurtiin.
Jos oletetaan, että laitoksen oikea käyttöikä päivityksineen olisi 30 vuotta, niin puhumme lähes miljardin euron edullisimmista käyttökustannuksista. Tälläinen summa painaa isojakin investointipäätöksiä tehtäessä.
WUE:n ero on myös merkittävä ero esim. USA:n datakeskuksiin, joissa WUE on tapauksesta riippuen 1–4 l/kWh. Mitä lämpimämpi ilma sitä enemmän tarvitaan vettä jäähdytykseen. Kajaanissa ei tarvita ja syntynyt hukkalämpö syötetään siis kaukolämmöksi. Kajaanissa on myös hanke käynnissä, jossa lämmölle innovoidaan muitakin teollisia käyttöjä.
Haminan datakeskusta en tunne niin hyvin. 2011 aloitettu investointi on sekin entisen paperitehtaan paikalle, se hyödyntää merivettä jäähdytyksessä ja on tuonut alueelle pitkäjänteisiä investointeja, työpaikkoja ja osaamista. Lisäksi Google on sitoutunut uusiutuvan energian hankintaan, mikä on lisännyt koko Suomen sähköjärjestelmän investointikykyä. Ylen juttu luonnehtii datakeskusta “jättipotiksi” Haminan kaupungille. Seitsemännen laajennuksen arvo on miljardi euroa ja se nostaa Googlen työntekijämäärän Haminassa 500 henkilöön
Näissä kahdessa esimerkissä kiteytyy keskeinen asia: datakeskus ei ole irrallinen “halli”, vaan osa laajempaa taloudellista ja teknologista ekosysteemiä.Datakeskukset ovat myös erilaisia. Kajaanin datakeskus liittyy EU:n tieteellisen laskennan infrastruktuuriin, Haminan datakeskus on tyypillinen ison teknologiayhtiön keskus.
Datakeskukset ovat siirtymässä nopeasti kohti grid-responsiveness-mallia. Tämä tarkoittaa, että ne eivät vain kuluta sähköä vaan niiden käyttöä optimoidaan globaalisti ja paikallisesti.Tässä päätavat, joilla datakeskus voi joustaa sähkön kulutuksessa:
“AI factories are the engines of the intelligence era, and like any great engine, every system must be designed together — energy, compute, networking and cooling as one architecture,” said Jensen Huang, founder and CEO of NVIDIA. “NVIDIA and Emerald AI are working together to enable a future for AI where performance, efficiency and grid responsiveness can be tapped into immediately.
“AI factories are too valuable to be treated as either passive loads or permanent islands"
Myös AMD ja HPE rakentavat arkkitehtuureja, joissa laskenta, jäähdytys ja sähkö toimivat yhtenä kokonaisuutena. Datakeskusten verkostoa optimoidaan globaalisti ja paikallisesti. Käytännössä datakeskuksesta on tulossa ohjelmoitava sähkökuorma ja energiainfrastruktuurin älykkäin osa. Tämä tarkoittaa, että datakeskusten vaikutus sähkömarkkinaan ei ole yksiselitteisesti negatiivinen vaan joustava ja parhaimmillaan sähköjärjestelmää vakauttava.
Lisäksi olemassa olevia datakeskuksia voidaan päivittää eikä lisäjouston aikaansaaminen edellytä kokonaan uuden keskuksen rakentamista. Ohjelmistopäivitykset, akkujärjestelmät, jäähdytysratkaisut ja työkuorman optimointi tekevät nykyisistäkin keskuksista merkittävästi joustavampia.
Datakeskus ei ole työpaikkakone samalla tavalla kuin 70-luvun tehdas, mutta ei ole mikään muukaan moderni teollisuuslaitos. Automaatio, digitalisaatio ja globalisaatio ovat muuttaneet tuotannon luonteen pysyvästi: arvo syntyy yhä vähemmän käsipareista ja yhä enemmän osaamisesta, teknologiasta, verkostoista ja informaatiosta.
Suomessa rakennetaan esimerkiksi huippuluokan risteilijöitä. Ne ovat insinööritaidon taidonnäytteitä ja työllistävät, mutta pääosin rakentamisen aikana. Kun alus lähtee telakalta, paikallinen työllisyysvaikutus supistuu nopeasti. Silti kukaan ei väitä, että telakkateollisuus ei olisi Suomelle arvokasta. Päinvastoin, sen arvo ymmärretään ekosysteemin kautta: suunnittelu, alihankinta, järjestelmät, ohjelmistot, huolto ja globaali osaaminen. Datakeskuksissa logiikka on sama, mutta vielä korostuneempi.
Rakentamisvaihe työllistää merkittävästi. Kyse ei ole vain rakennustyömaasta, vaan laajasta ketjusta: sähköinfra, jäähdytysratkaisut, suunnittelu, projektinhallinta, komponenttitoimitukset jne. Suuret datakeskushankkeet näkyvät paikallistaloudessa välittömästi.
Operointivaiheessa työpaikkojen määrä on pienempi, mutta ne ovat pysyviä ja useat ovat korkean osaamisen tehtäviä. Ne liittyvät järjestelmäosaamiseen, tietoverkkoihin, turvallisuuteen ja energianhallintaan. Tämä on modernin infrastruktuurin luonne.
Varsinainen vaikutus syntyy epäsuorasti. Datakeskus vetää puoleensa:energia-alan investointeja ja osaamista
Tärkein vaikutus ei siis ole suora työllisyys vaan osaamisperustan vahvistuminen ja elinkeinorakenteen monipuolistuminen. Yhdistettynä peliteollisuuteen, kaivos- ja akkukemikaalien jalostamiseen ja raitiovaunuosaamiseen Kajaanin talous on kehittynyt niin, että HS uutisoi “Nälkämaan ihmeestä”:
“Reaalisesti henkeä kohti lasketun bkt:n muutos oli Kainuussa vuosina 2015–2022 suorastaan vaikuttava: yli 32 prosenttia. Siinä missä bkt henkeä kohden oli noin 26 235 euroa vuonna 2015, seitsemän vuotta myöhemmin se oli 42 126 euroa.”
Kun datakeskus rakennetaan Suomeen, se ei tuo vain investointia vaan myös kysyntää osaajille, syyn kouluttaa uusia asiantuntijoita, alustan, jonka päälle syntyy uusia yrityksiä ja linkin globaaliin teknologiaekosysteemiin. Ilman tätä alustaa osaaminen ei kehity samalla tavalla ja ilman osaamista ei synny korkean lisäarvon taloutta.
Juuri tässä kohtaa Suomen nykyinen linja on ongelmallinen: se lisää satojen miljoonien eurojen kustannuksen investoinnin elinkaareen ilman, että vastineeksi saadaan selkeää strategista hyötyä.
Johdonmukainen politiikka olisi selkeää. Määritellään, mitkä toimialat kuuluvat teolliseen infrastruktuuriin, kohdellaan niitä verotuksessa neutraalisti ja kohdennetaan mahdolliset kannusteet lisäarvon, energiatehokkuuden ja jouston perusteella.
Suomella on tässä poikkeuksellisen vahva lähtötilanne. Puhdas ja kilpailukykyinen sähkö, vakaa ja kehittynyt sähköverkko, laajamittainen kaukolämpöjärjestelmä sekä korkea tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota harvalla maalla on.
Kilpailuetu ei synny eikä säily itsestään. Jos Suomi sulkee oven datakeskuksilta, joko tietoisesti tai epäjohdonmukaisella politiikalla, investoinnit eivät jää tekemättä. Ne siirtyvät Ruotsiin, Norjaan tai muualle Eurooppaan, jossa toimintaympäristö on ennustettavampi. Koska toimimme Nord Pool -markkinassa, osa sähkön hintavaikutuksesta heijastuu Suomeen joka tapauksessa. Sen sijaan työpaikat, osaaminen ja verotulot syntyvät muualla.
Tämä on keskeinen asymmetria, joka usein jää keskustelussa huomaamatta: kustannukset voivat osittain jakautua sähkömarkkinan kautta, mutta paikalliset hyödyt eivät. Siksi kysymys ei ole siitä, pitäisikö datakeskuksia olla enemmän vai vähemmän. Kysymys on siitä, rakennetaanko Suomeen sellaisia datakeskuksia, jotka tuottavat maksimaalisen hyödyn koko taloudelle?
Joustavat, energiatehokkaat ja korkeaa lisäarvoa tuottavat datakeskukset eivät ole rasite, vaan mahdollisuus vahvistaa Suomen asemaa uuden talouden edelläkävijänä.
Kajaanin LUMI-supertietokone on yksi maailman energiatehokkaimmista. Sen Power Usage Effectiveness (PUE) on maailman paras eli 1,03. Tämä lukema kertoo kuinka tehokkaasti sähkö saadaan muutettua arvokkaaksi laskentatehoksi. Tyypillinen lukema on 1,2-1,5 välillä. Kajaanissa samalla sähkömäärällä saadaan siis enemmän laskentetehoa. Arvo 1 on mahdoton saavuttaa, koska se tarkoittaisi häviötöntä muunnosta.
Datakeskusten kykyä muuntaa sähkö laskentatehoksi mitataan muillakin mittareilla, kuten FLOPS/W tai tekoälyn osalta tokens/s/€, jotka kertovat laskennan nopeudesta ja laskennan hinnasta. Token on nykysin tekoälyn perusyksikkö ja mitä enemmän tokeneita saadaan tuotettua sitä enemmän niillä voidaan tehdä arvokkaita asioita. Tekoälymarkkina toimii tällä hetkellä niin, että kaikilla toimijoilla on suuret intressit minimoida sähkön käyttöä, maksimoida laskentatehoa ja valtavasti kasvava voluumi painaa tokenien hintaa alaspäin samalla kun AI-mallien suorituskyky paranee.
Laskentatehokkuuden lisäksi datakeskuksia voi mitata myös Water Usage Effectiness (WUE) mittarilla. Kajaanin datakeskuksen WUE on likimain nolla, koska siinä käytetään suljettua vesikiertoa ja vapaajäähdytystä, jonka viileä ilma mahdollistaa.
Kajaanin vuotuinen keskilämpötila on noin +1,8 C, joka on keskeinen kilpailuetu. Edullinen sähkö ja jäädytyskulujen merkittävästi pienemmät kustannukset tekevät Kajaanin datakeskuksen käyttökuluista laskennallisen viiden vuoden elinkaaren aikana noin 150 M€ edullisemmat verrattuna vastaava siihen, että vastaava laitos sijoitettaisiin esimerkiksi Frankfurtiin.
Jos oletetaan, että laitoksen oikea käyttöikä päivityksineen olisi 30 vuotta, niin puhumme lähes miljardin euron edullisimmista käyttökustannuksista. Tälläinen summa painaa isojakin investointipäätöksiä tehtäessä.
WUE:n ero on myös merkittävä ero esim. USA:n datakeskuksiin, joissa WUE on tapauksesta riippuen 1–4 l/kWh. Mitä lämpimämpi ilma sitä enemmän tarvitaan vettä jäähdytykseen. Kajaanissa ei tarvita ja syntynyt hukkalämpö syötetään siis kaukolämmöksi. Kajaanissa on myös hanke käynnissä, jossa lämmölle innovoidaan muitakin teollisia käyttöjä.
Haminan datakeskusta en tunne niin hyvin. 2011 aloitettu investointi on sekin entisen paperitehtaan paikalle, se hyödyntää merivettä jäähdytyksessä ja on tuonut alueelle pitkäjänteisiä investointeja, työpaikkoja ja osaamista. Lisäksi Google on sitoutunut uusiutuvan energian hankintaan, mikä on lisännyt koko Suomen sähköjärjestelmän investointikykyä. Ylen juttu luonnehtii datakeskusta “jättipotiksi” Haminan kaupungille. Seitsemännen laajennuksen arvo on miljardi euroa ja se nostaa Googlen työntekijämäärän Haminassa 500 henkilöön
Näissä kahdessa esimerkissä kiteytyy keskeinen asia: datakeskus ei ole irrallinen “halli”, vaan osa laajempaa taloudellista ja teknologista ekosysteemiä.Datakeskukset ovat myös erilaisia. Kajaanin datakeskus liittyy EU:n tieteellisen laskennan infrastruktuuriin, Haminan datakeskus on tyypillinen ison teknologiayhtiön keskus.
Datakeskus on jatkuvasti päivittyvä järjestelmä
Yksi suurimmista väärin ymmärryksistä on ajatus datakeskuksesta staattisena sähkökuormana. Datakeskukset ovat pitkän elinkaaran jatkuvasti päivittyviä laitoksia. Datakeskusten operointiin liittyvä markkina, erityisesti sähkö, jäähdytys, orkesterointi ja jousto, on kehittymässä nopeasti tukitoiminnosta strategiseksi ydininfrastruktuuriksi. Eri arvoiden mukaan globaali markkina on noin 30–50 miljardia dollaria ja sen arvioidaan kasvavan 2030 mennessä 80–120 miljardiin ja jopa 150–250 miljardiin vuoteen 2035 mennessä. Tämä on juuri se markkina, jossa Suomessa on jo vahvaa osaamista.Datakeskukset ovat siirtymässä nopeasti kohti grid-responsiveness-mallia. Tämä tarkoittaa, että ne eivät vain kuluta sähköä vaan niiden käyttöä optimoidaan globaalisti ja paikallisesti.Tässä päätavat, joilla datakeskus voi joustaa sähkön kulutuksessa:
- Työkuormien jousto. Mitä lasketaan, milloin ja missä?
- Tehojousto. Kuinka paljon CPU/GPU-klusteri ottaa tehoa juuri nyt?
- Jäähdytys- ja lämpöjousto. Kuinka paljon lämpökuormaa siirretään ajassa?
- Sähköjärjestelmäjousto. Miten UPS, akut ja oma tuotanto toimivat?
- Markkinajousto. Miten datakeskus toimii sähköverkon ja -markkinan suhteen?
“AI factories are the engines of the intelligence era, and like any great engine, every system must be designed together — energy, compute, networking and cooling as one architecture,” said Jensen Huang, founder and CEO of NVIDIA. “NVIDIA and Emerald AI are working together to enable a future for AI where performance, efficiency and grid responsiveness can be tapped into immediately.
“AI factories are too valuable to be treated as either passive loads or permanent islands"
Myös AMD ja HPE rakentavat arkkitehtuureja, joissa laskenta, jäähdytys ja sähkö toimivat yhtenä kokonaisuutena. Datakeskusten verkostoa optimoidaan globaalisti ja paikallisesti. Käytännössä datakeskuksesta on tulossa ohjelmoitava sähkökuorma ja energiainfrastruktuurin älykkäin osa. Tämä tarkoittaa, että datakeskusten vaikutus sähkömarkkinaan ei ole yksiselitteisesti negatiivinen vaan joustava ja parhaimmillaan sähköjärjestelmää vakauttava.
Lisäksi olemassa olevia datakeskuksia voidaan päivittää eikä lisäjouston aikaansaaminen edellytä kokonaan uuden keskuksen rakentamista. Ohjelmistopäivitykset, akkujärjestelmät, jäähdytysratkaisut ja työkuorman optimointi tekevät nykyisistäkin keskuksista merkittävästi joustavampia.
Työllisyys, osaaminen ja elinkeinorakenteen monipuolistuminen
Yksi yleisimmistä kritiikeistä on, että datakeskukset eivät työllistä riittävästi. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta johtopäätös on väärä, koska vertailukohta on väärä.Datakeskus ei ole työpaikkakone samalla tavalla kuin 70-luvun tehdas, mutta ei ole mikään muukaan moderni teollisuuslaitos. Automaatio, digitalisaatio ja globalisaatio ovat muuttaneet tuotannon luonteen pysyvästi: arvo syntyy yhä vähemmän käsipareista ja yhä enemmän osaamisesta, teknologiasta, verkostoista ja informaatiosta.
Suomessa rakennetaan esimerkiksi huippuluokan risteilijöitä. Ne ovat insinööritaidon taidonnäytteitä ja työllistävät, mutta pääosin rakentamisen aikana. Kun alus lähtee telakalta, paikallinen työllisyysvaikutus supistuu nopeasti. Silti kukaan ei väitä, että telakkateollisuus ei olisi Suomelle arvokasta. Päinvastoin, sen arvo ymmärretään ekosysteemin kautta: suunnittelu, alihankinta, järjestelmät, ohjelmistot, huolto ja globaali osaaminen. Datakeskuksissa logiikka on sama, mutta vielä korostuneempi.
Rakentamisvaihe työllistää merkittävästi. Kyse ei ole vain rakennustyömaasta, vaan laajasta ketjusta: sähköinfra, jäähdytysratkaisut, suunnittelu, projektinhallinta, komponenttitoimitukset jne. Suuret datakeskushankkeet näkyvät paikallistaloudessa välittömästi.
Operointivaiheessa työpaikkojen määrä on pienempi, mutta ne ovat pysyviä ja useat ovat korkean osaamisen tehtäviä. Ne liittyvät järjestelmäosaamiseen, tietoverkkoihin, turvallisuuteen ja energianhallintaan. Tämä on modernin infrastruktuurin luonne.
Varsinainen vaikutus syntyy epäsuorasti. Datakeskus vetää puoleensa:energia-alan investointeja ja osaamista
- IT- ja ohjelmistoyrityksiä
- suunnittelu- ja konsultointipalveluita
- tutkimusta ja koulutusta
- uusia liiketoimintamalleja, erityisesti AI:n ympärille
Tärkein vaikutus ei siis ole suora työllisyys vaan osaamisperustan vahvistuminen ja elinkeinorakenteen monipuolistuminen. Yhdistettynä peliteollisuuteen, kaivos- ja akkukemikaalien jalostamiseen ja raitiovaunuosaamiseen Kajaanin talous on kehittynyt niin, että HS uutisoi “Nälkämaan ihmeestä”:
“Reaalisesti henkeä kohti lasketun bkt:n muutos oli Kainuussa vuosina 2015–2022 suorastaan vaikuttava: yli 32 prosenttia. Siinä missä bkt henkeä kohden oli noin 26 235 euroa vuonna 2015, seitsemän vuotta myöhemmin se oli 42 126 euroa.”
Kun datakeskus rakennetaan Suomeen, se ei tuo vain investointia vaan myös kysyntää osaajille, syyn kouluttaa uusia asiantuntijoita, alustan, jonka päälle syntyy uusia yrityksiä ja linkin globaaliin teknologiaekosysteemiin. Ilman tätä alustaa osaaminen ei kehity samalla tavalla ja ilman osaamista ei synny korkean lisäarvon taloutta.
Kysymys ei siis ole siitä, työllistääkö datakeskus “tarpeeksi” vaan siitä, rakennetaanko Suomeen tulevaisuuden teollinen osaamispohja vai ei?
Mitä datakeskukset tarkoittavat kotitalouksien sähkön hinnalle?
Sähkön hinnasta puhutaan usein megawattitunteina, jotka eivät kerro kansalaiselle mitään. Siksi keskustelu karkaa helposti abstraktille tasolle, jossa markkinaheilahtelu ja käppyrät megawattitunnin hinnasta näyttävät dramaattiselta vaikka vaikutukset arkeen olisivat rajallisia.
Energiaviraston mukaan: "Kotitalouksien sähköenergiasta maksama hinta laski vuonna 2025 keskimäärin neljä prosenttia ja sähkölämmittäjillä 1,6 prosenttia. Kuluttajat hyötyivät erityisesti vaihtaessaan uusiin aiempaa edullisempiin sähkösopimuksiin. Sähkölaskun kokonaissumma jatkoi laskuaan nyt kolmatta vuotta peräkkäin".
Vertailuissa sähkönkulutusta kuvataan yleensä asumismuodon ja lämmitystavan mukaan. Energiaviraston käyttämä tavallisen kotitalouden vertailukulutus on 5 000 kWh vuodessa ja sähkölämmittäjän 18 000 kWh vuodessa. Nord Poolin vuosien 2020–2024 vahvistettujen vuosihintojen perusteella Nordic system price -keskihinta oli noin 60,3 €/MWh.
Tällä hinnalla tavallisen 5 000 kWh vuodessa kuluttavan kotitalouden pelkän sähköenergian kustannus on noin 302 euroa vuodessa eli noin 0,83 euroa päivässä. Kun mukaan lasketaan siirto ja verot, Energiaviraston vuoden 2025 vertailussa kokonaissähkölasku on noin 1 043 euroa vuodessa eli noin 2,86 euroa päivässä.
Jos esimerkkikulutuksena käytetään 7 300 kWh vuodessa, pelkän sähköenergian kustannus tällä 60,3 €/MWh keskihinnalla on noin 440 euroa vuodessa eli noin 1,20 euroa päivässä. Tällöin koko sähkölasku siirtoineen ja veroineen olisi selvästi suurempi, käytännössä todennäköisesti noin 1 300–1 500 euroa vuodessa eli noin 3,6–4,1 euroa päivässä verkkoyhtiöstä, sopimuksesta ja alueesta riippuen.
Sähkölämmittäjällä, jonka vertailukulutus on 18 000 kWh vuodessa, pelkän sähköenergian kustannus samalla 60,3 €/MWh keskihinnalla on noin 1 085 euroa vuodessa eli noin 2,97 euroa päivässä. Energiaviraston vuoden 2025 vertailussa koko sähkölasku siirtoineen ja veroineen on tällä kulutuksella noin 3 893 euroa vuodessa eli noin 10,67 euroa päivässä.
Jos sähkön markkinahinta nousee, vaikutus pelkkään sähköenergian kustannukseen on seuraava:
5 000 kWh/vuosi-taloudessa
1 €/MWh hinnannousu = 5 €/vuosi eli noin 0,01 €/päivä
10 €/MWh = 50 €/vuosi eli noin 0,14 €/päivä
100 €/MWh = 500 €/vuosi eli noin 1,37 €/päivä
1000 €/MWh = 5 000 €/vuosi eli noin 13,70 €/päivä
18 000 kWh/vuosi sähkölämmittäjällä
1 €/MWh hinnannousu = 18 €/vuosi eli noin 0,05 €/päivä
10 €/MWh = 180 €/vuosi eli noin 0,49 €/päivä
100 €/MWh = 1 800 €/vuosi eli noin 4,93 €/päivä
1000 €/MWh = 18 000 €/vuosi eli noin 49,32 €/päivä
Tämä ei tarkoita, etteikö vaikutusta olisi, mutta mittakaava on tärkeä. Realistisesti puhutaan hallittavista kustannuksista, joihin kotitaloudet voivat vaikuttaa sähkösopimuksilla ja kulutusjoustoilla, joihin on tarjolla erilaisia palveluita ja teknologiaa, joita kotitaloudet voivat hyödyntää. Markkinoilla on myös kiinteähintaisia sopimuksia, joten jos sähkön hinnan heilahtelu huolettaa, sille saa kattohinnan tekemällä kiinteähintaisen sopimuksen.
On hyvä myös muistaa, että mikään teollisuuden kustannusrakenne ei kestä korkeita sähkön hintoja pitkään. Juuri siksi olemme Suomessa investoineet edulliseen sähköön, koska edullinen sähkön keskihinta mahdollistaa korkeamman arvon tuottamisen. Teollisia prosesseja halutaan ajaa tasaisella kuormalla ja ne voivat olla paljon vähemmän joustavia kuin datakeskukset.
Energiaviraston mukaan: "Kotitalouksien sähköenergiasta maksama hinta laski vuonna 2025 keskimäärin neljä prosenttia ja sähkölämmittäjillä 1,6 prosenttia. Kuluttajat hyötyivät erityisesti vaihtaessaan uusiin aiempaa edullisempiin sähkösopimuksiin. Sähkölaskun kokonaissumma jatkoi laskuaan nyt kolmatta vuotta peräkkäin".
Vertailuissa sähkönkulutusta kuvataan yleensä asumismuodon ja lämmitystavan mukaan. Energiaviraston käyttämä tavallisen kotitalouden vertailukulutus on 5 000 kWh vuodessa ja sähkölämmittäjän 18 000 kWh vuodessa. Nord Poolin vuosien 2020–2024 vahvistettujen vuosihintojen perusteella Nordic system price -keskihinta oli noin 60,3 €/MWh.
Tällä hinnalla tavallisen 5 000 kWh vuodessa kuluttavan kotitalouden pelkän sähköenergian kustannus on noin 302 euroa vuodessa eli noin 0,83 euroa päivässä. Kun mukaan lasketaan siirto ja verot, Energiaviraston vuoden 2025 vertailussa kokonaissähkölasku on noin 1 043 euroa vuodessa eli noin 2,86 euroa päivässä.
Jos esimerkkikulutuksena käytetään 7 300 kWh vuodessa, pelkän sähköenergian kustannus tällä 60,3 €/MWh keskihinnalla on noin 440 euroa vuodessa eli noin 1,20 euroa päivässä. Tällöin koko sähkölasku siirtoineen ja veroineen olisi selvästi suurempi, käytännössä todennäköisesti noin 1 300–1 500 euroa vuodessa eli noin 3,6–4,1 euroa päivässä verkkoyhtiöstä, sopimuksesta ja alueesta riippuen.
Sähkölämmittäjällä, jonka vertailukulutus on 18 000 kWh vuodessa, pelkän sähköenergian kustannus samalla 60,3 €/MWh keskihinnalla on noin 1 085 euroa vuodessa eli noin 2,97 euroa päivässä. Energiaviraston vuoden 2025 vertailussa koko sähkölasku siirtoineen ja veroineen on tällä kulutuksella noin 3 893 euroa vuodessa eli noin 10,67 euroa päivässä.
Jos sähkön markkinahinta nousee, vaikutus pelkkään sähköenergian kustannukseen on seuraava:
5 000 kWh/vuosi-taloudessa
1 €/MWh hinnannousu = 5 €/vuosi eli noin 0,01 €/päivä
10 €/MWh = 50 €/vuosi eli noin 0,14 €/päivä
100 €/MWh = 500 €/vuosi eli noin 1,37 €/päivä
1000 €/MWh = 5 000 €/vuosi eli noin 13,70 €/päivä
18 000 kWh/vuosi sähkölämmittäjällä
1 €/MWh hinnannousu = 18 €/vuosi eli noin 0,05 €/päivä
10 €/MWh = 180 €/vuosi eli noin 0,49 €/päivä
100 €/MWh = 1 800 €/vuosi eli noin 4,93 €/päivä
1000 €/MWh = 18 000 €/vuosi eli noin 49,32 €/päivä
Tämä ei tarkoita, etteikö vaikutusta olisi, mutta mittakaava on tärkeä. Realistisesti puhutaan hallittavista kustannuksista, joihin kotitaloudet voivat vaikuttaa sähkösopimuksilla ja kulutusjoustoilla, joihin on tarjolla erilaisia palveluita ja teknologiaa, joita kotitaloudet voivat hyödyntää. Markkinoilla on myös kiinteähintaisia sopimuksia, joten jos sähkön hinnan heilahtelu huolettaa, sille saa kattohinnan tekemällä kiinteähintaisen sopimuksen.
On hyvä myös muistaa, että mikään teollisuuden kustannusrakenne ei kestä korkeita sähkön hintoja pitkään. Juuri siksi olemme Suomessa investoineet edulliseen sähköön, koska edullinen sähkön keskihinta mahdollistaa korkeamman arvon tuottamisen. Teollisia prosesseja halutaan ajaa tasaisella kuormalla ja ne voivat olla paljon vähemmän joustavia kuin datakeskukset.
Oleellisempi havainto on, että keskihinta ei yksin kuvaa sähkömarkkinan ongelmaa. Suomessa on nähty erittäin voimakkaita hintavaihteluita, jotka syntyvät usein harvoina kriittisinä tunteina eivätkä tasaisesti ajan yli. Tyypillisesti kyse on kylmistä ja vähätuulisista talvipäivistä, jolloin kulutus on korkealla ja järjestelmä on kireässä tasapainossa. Esimerkiksi pörssisähkön tuntihinta oli 1 896 €/MWh perjantaina 5. tammikuuta 2024 klo 19–20.
Juuri näitä piikkihintoja datakeskukset voivat laskea kahdella tavalla. Ne mahdollistavat uusia tuotantoinvestointeja sitoutumalla pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin, mikä lisää sähkön tarjontaa markkinoille. Lisäksi joustavat datakeskukset voivat vähentää kulutustaan kalliiden huipputuntien aikana, mikä leikkaa hintapiikkejä ja tasaa koko sähköjärjestelmän hintatasoa.
Juuri näitä piikkihintoja datakeskukset voivat laskea kahdella tavalla. Ne mahdollistavat uusia tuotantoinvestointeja sitoutumalla pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin, mikä lisää sähkön tarjontaa markkinoille. Lisäksi joustavat datakeskukset voivat vähentää kulutustaan kalliiden huipputuntien aikana, mikä leikkaa hintapiikkejä ja tasaa koko sähköjärjestelmän hintatasoa.
Tavanomaisesti datakeskus nähdään vain uutena kuormana, joka nostaa hintaa. Tämä on vain virheellinen käsitys. AFRY Management Consulting mallinsi datakeskusten vaikutuksia Suomen sähkömarkkinaan vuonna 2025 julkaistussa raportissa “Report on impacts of data centers on Finnish electricity market”, joka laadittiin valtioneuvoston selvityshenkilö Veli-Matti Mattilan datakeskustiekartan tueksi. Mallinnus osoittaa, että ratkaisevaa ei ole pelkkä kuorman määrä, vaan sen luonne: joustavat datakeskukset voivat merkittävästi vähentää hintapiikkejä ja jopa laskea keskimääräistä sähkön hintaa.
Tämä on keskeinen havainto, joka usein jää keskustelussa huomiotta. Kyse ei ole siitä, nostavatko datakeskukset sähkön hintaa vaan siitä millaisia datakeskuksia rakennetaan ja mitä muuta sähköjärjestelmässä tehdään?
Tämä on keskeinen havainto, joka usein jää keskustelussa huomiotta. Kyse ei ole siitä, nostavatko datakeskukset sähkön hintaa vaan siitä millaisia datakeskuksia rakennetaan ja mitä muuta sähköjärjestelmässä tehdään?
Suomeen on suunnitteilla yli 50 gigawatin edestä uutta tuulivoimaa, moninkertainen määrä nykyiseen kapasiteettiin verrattuna. Rakenteilla ja luvitettu kapasiteetti on jo useita gigawatteja. Kysymys ei siis ole siitä, riittääkö sähkö datakeskuksille, vaan siitä, syntyykö riittävästi kysyntää, jotta tuotantopuolen investoinnit toteutuvat?
Markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ratkaisevat investoinnit. Datakeskukset ovat uusiutuvalle energialle ihanteellisia asiakkaita, koska ne sitoutuvat pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin, jotka tekevät uusista investoinneista taloudellisesti kannattavia. Lisäksi ne voivat toimia joustavana kuormana, tasata hintapiikkejä ja tukea koko sähköjärjestelmän vakautta.
Verokohtelu perustuu Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen, jossa kaivostoiminta, teollisuus, sähkö- ja lämpöhuolto sekä vesihuolto on määritelty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Periaate on ollut yksinkertainen ja järkevä: saman toimialan toimijoita kohdellaan samalla tavalla.
Datakeskukset kuuluivat tähän joukkoon. Kunnes päätettiin toisin.
Taustalla ei ollut teknologinen tai taloudellinen analyysi datakeskusten roolista, vaan poliittinen lehmänkauppa. Sokeriveron korotukseen liittyen Fazer suoranaisesti uhkasi sijoittavansa uuden sokeritehtaansa muualle kuin Suomeen, jos sokeriverotusta korotettaisiin. Hallitus taipui lobbaukseen ja lopputuloksena syntyi ratkaisu, jossa sähköveroa kiristettiin datakeskuksilta. Toisin sanoen yhden toimialan veropaine purettiin toiseen.
Tämä on vaikeasti puolustettava linja useasta syystä.
Markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ratkaisevat investoinnit. Datakeskukset ovat uusiutuvalle energialle ihanteellisia asiakkaita, koska ne sitoutuvat pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin, jotka tekevät uusista investoinneista taloudellisesti kannattavia. Lisäksi ne voivat toimia joustavana kuormana, tasata hintapiikkejä ja tukea koko sähköjärjestelmän vakautta.
Hallituksen epäjohdonmukainen veropolitiikka
Suomessa teollisuudella on alennettu sähköverokanta, veroluokka II, joka on tarkoitettu energiaintensiiviselle tuotannolle. Tämä ei ole erityiskohtelua yksittäisille yrityksille, vaan osa laajempaa teollisuuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on pitää tuotanto Suomessa kilpailukykyisenä.Verokohtelu perustuu Tilastokeskuksen toimialaluokitukseen, jossa kaivostoiminta, teollisuus, sähkö- ja lämpöhuolto sekä vesihuolto on määritelty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Periaate on ollut yksinkertainen ja järkevä: saman toimialan toimijoita kohdellaan samalla tavalla.
Datakeskukset kuuluivat tähän joukkoon. Kunnes päätettiin toisin.
Taustalla ei ollut teknologinen tai taloudellinen analyysi datakeskusten roolista, vaan poliittinen lehmänkauppa. Sokeriveron korotukseen liittyen Fazer suoranaisesti uhkasi sijoittavansa uuden sokeritehtaansa muualle kuin Suomeen, jos sokeriverotusta korotettaisiin. Hallitus taipui lobbaukseen ja lopputuloksena syntyi ratkaisu, jossa sähköveroa kiristettiin datakeskuksilta. Toisin sanoen yhden toimialan veropaine purettiin toiseen.
Tämä on vaikeasti puolustettava linja useasta syystä.
Ensinnäkin valtiontalouden näkökulmasta sokeri ja datakeskukset ovat täysin eri kategorioissa. Sokerin kulutus on yhteydessä kasvaviin terveydenhuollon kustannuksiin, kuten diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja muihin kroonisiin sairauksiin, jotka rasittavat julkista taloutta vuosikymmeniä. Kyse on negatiivisesta ulkoisvaikutuksesta, jota verotuksella tyypillisesti pyritään hillitsemään.
Datakeskukset puolestaan ovat digitaalisen talouden infrastruktuuria. Ne mahdollistavat tutkimusta ja tuotekehitystä, tekoälyn soveltamista, yritystoiminnan kasvua, energiajärjestelmän optimointia. Toisin sanoen ne tuottavat positiivisia ulkoisvaikutuksia, joita verotuksella tyypillisesti pyritään kannustamaan.
Veroluokassa II teollisuuden sähkövero on 0,05 snt/kWh ja huoltovarmuusmaksu 0,085 snt/kWh, joten kokonaisvero on 0,135 snt/kWh. Veroluokassa I vastaavat luvut ovat 2,24 snt/kWh ja 0,085 snt/kWh, eli yhteensä 2,325 snt/kWh. Näin laskettuna veroluokan I kokonaisvero on noin 17 kertaa korkeampi kuin veroluokan II.
Datakeskukset puolestaan ovat digitaalisen talouden infrastruktuuria. Ne mahdollistavat tutkimusta ja tuotekehitystä, tekoälyn soveltamista, yritystoiminnan kasvua, energiajärjestelmän optimointia. Toisin sanoen ne tuottavat positiivisia ulkoisvaikutuksia, joita verotuksella tyypillisesti pyritään kannustamaan.
Veroluokassa II teollisuuden sähkövero on 0,05 snt/kWh ja huoltovarmuusmaksu 0,085 snt/kWh, joten kokonaisvero on 0,135 snt/kWh. Veroluokassa I vastaavat luvut ovat 2,24 snt/kWh ja 0,085 snt/kWh, eli yhteensä 2,325 snt/kWh. Näin laskettuna veroluokan I kokonaisvero on noin 17 kertaa korkeampi kuin veroluokan II.
Kyse ei ole hienosäädöstä, vaan siitä, pidetäänkö datakeskuksia teollisena infrastruktuurina vai ei?
Tämän merkitys konkretisoituu vasta, kun investointia tarkastellaan koko elinkaaren yli. Jos otetaan esimerkiksi 100 MW:n datakeskus, sen vuotuinen sähkönkulutus on suuruusluokassa noin 800 GWh. Jos tällainen keskus siirtyy veroluokasta II veroluokkaan I, lisäkustannus on nykyisellä verotasolla noin 17,5 miljoonaa euroa vuodessa ja noin 175 miljoonaa euroa kymmenessä vuodessa. Tämä on siis kustannus, jota muu teollisuus ei joudu maksamaan vaikka muullakin teollisuudensa on vaikutuksensa sähkönhintaan ja sähköverkkoon.
Tämän merkitys konkretisoituu vasta, kun investointia tarkastellaan koko elinkaaren yli. Jos otetaan esimerkiksi 100 MW:n datakeskus, sen vuotuinen sähkönkulutus on suuruusluokassa noin 800 GWh. Jos tällainen keskus siirtyy veroluokasta II veroluokkaan I, lisäkustannus on nykyisellä verotasolla noin 17,5 miljoonaa euroa vuodessa ja noin 175 miljoonaa euroa kymmenessä vuodessa. Tämä on siis kustannus, jota muu teollisuus ei joudu maksamaan vaikka muullakin teollisuudensa on vaikutuksensa sähkönhintaan ja sähköverkkoon.
Tämä on konservatiivinen arvio. Suuret datakeskukset voivat olla kooltaan moninkertaisia. Kun investointipäätöksiä tehdään, tällainen kustannusero ei ole sivuseikka. Siksi kysymys sähköveroluokasta ei ole tekninen yksityiskohta. Se on strateginen linjaus siitä, nähdäänkö datakeskukset samassa kategoriassa kuin muu teollinen infrastruktuuri vai erillisenä kulutuksena, jota verotetaan raskaammin?
Juuri tässä kohtaa Suomen nykyinen linja on ongelmallinen: se lisää satojen miljoonien eurojen kustannuksen investoinnin elinkaareen ilman, että vastineeksi saadaan selkeää strategista hyötyä.
Tällainen poliittinen signaali on ongelmallinen. Samalla kun Suomi pyrkii houkuttelemaan korkean lisäarvon investointeja ja rakentamaan digitaalista infrastruktuuria, se käytännössä verottaa sitä raskaammin kuin perinteistä teollisuutta ja estää luovaa tuhoa, uusien innovaatioiden ja markkinoiden syntyä.
Vertailu Pohjoismaihin korostaa tätä. Ruotsi ja Norja ovat tietoisesti rakentaneet kilpailukykyistä toimintaympäristöä datakeskuksille, mukaan lukien sähköverotus. Suomessa suunta on ollut päinvastainen, ei strategisen valinnan seurauksena, vaan yksittäisen poliittisen lehmänkaupan lopputuloksena. Ydinongelma ei ole yksittäinen veroprosentti, vaan periaate. Jos teollisuuspolitiikkaa harjoitetaan lobbaukseen perustuen, lopputuloksena ei ole strategia vaan sekaannus.
Vertailu Pohjoismaihin korostaa tätä. Ruotsi ja Norja ovat tietoisesti rakentaneet kilpailukykyistä toimintaympäristöä datakeskuksille, mukaan lukien sähköverotus. Suomessa suunta on ollut päinvastainen, ei strategisen valinnan seurauksena, vaan yksittäisen poliittisen lehmänkaupan lopputuloksena. Ydinongelma ei ole yksittäinen veroprosentti, vaan periaate. Jos teollisuuspolitiikkaa harjoitetaan lobbaukseen perustuen, lopputuloksena ei ole strategia vaan sekaannus.
Johdonmukainen politiikka olisi selkeää. Määritellään, mitkä toimialat kuuluvat teolliseen infrastruktuuriin, kohdellaan niitä verotuksessa neutraalisti ja kohdennetaan mahdolliset kannusteet lisäarvon, energiatehokkuuden ja jouston perusteella.
Tällä hetkellä Suomi tekee päinvastoin: se rankaisee infrastruktuuria, joka tukee tulevaa talouskasvua, samalla kun se suojaa vanhoja toimialoja toimialoja ja estää luovaa tuhoa.
Suomi on kestävimpiä paikkoja sijoittaa datakeskuksia
Datakeskuksia kritisoidaan usein ympäristövaikutuksista. Se on perusteltua, mutta usein vertailukohta on väärä. Keskustelu käydään ikään kuin vaihtoehtona olisi “ei mitään”, vaikka todellisuudessa kyse on siitä, mitä muuta Suomeen rakennettaisiin datakeskusten sijaan tai lisäksi ja näiden ympäristövaikutukset.
Kun vertailu tehdään realistisesti, kuva muuttuu. Perinteinen teollisuus, kuten sellutehdas, kuluttaa suuria määriä energiaa ja vettä, käyttää raaka-aineita, tuottaa prosessipäästöjä ja vaatii raskasta logistiikkaa. Datakeskus puolestaan käyttää sähköä, mutta ei kuluta raaka-aineita tuotannossa eikä tuota prosessipäästöjä. Sen keskeinen ympäristövaikutus on sähkön kulutus ja juuri siksi sijainti merkitsee paljon ekologisessa tarkastelussa.
Kun vertailu tehdään realistisesti, kuva muuttuu. Perinteinen teollisuus, kuten sellutehdas, kuluttaa suuria määriä energiaa ja vettä, käyttää raaka-aineita, tuottaa prosessipäästöjä ja vaatii raskasta logistiikkaa. Datakeskus puolestaan käyttää sähköä, mutta ei kuluta raaka-aineita tuotannossa eikä tuota prosessipäästöjä. Sen keskeinen ympäristövaikutus on sähkön kulutus ja juuri siksi sijainti merkitsee paljon ekologisessa tarkastelussa.
Suomessa tämä on ratkaiseva etu. Sähköntuotanto on jo nyt vähäpäästöistä ja järjestelmä on vakaa. Sama datakeskus voi Keski-Euroopassa olla merkittävä päästölähde, mutta Suomessa lähes nollapäästöinen operatiivisesti. Tämä on seurausta sähköntuotannon rakenteesta.
Toinen usein aliarvioitu tekijä on hukkalämpö. Datakeskus muuntaa lähes kaiken käyttämänsä sähkön lämmöksi. Monissa maissa tämä energia menee hukkaan, mutta Suomessa se voidaan syöttää kaukolämpöverkkoon ja korvata fossiilista tuotantoa. Näin datakeskus ei ainoastaan kuluta energiaa, vaan parantaa koko energiajärjestelmän tehokkuutta. Sama energia käytetään kahdesti, ensin sähkönä laskentaan ja sitten lämpönä erilaisiin tarkoituksiin.
Toinen usein aliarvioitu tekijä on hukkalämpö. Datakeskus muuntaa lähes kaiken käyttämänsä sähkön lämmöksi. Monissa maissa tämä energia menee hukkaan, mutta Suomessa se voidaan syöttää kaukolämpöverkkoon ja korvata fossiilista tuotantoa. Näin datakeskus ei ainoastaan kuluta energiaa, vaan parantaa koko energiajärjestelmän tehokkuutta. Sama energia käytetään kahdesti, ensin sähkönä laskentaan ja sitten lämpönä erilaisiin tarkoituksiin.
Myös vedenkäyttö ja jäähdytys ovat kontekstisidonnaisia. Suomessa ilmasto mahdollistaa laajamittaisen vapaajäähdytyksen, vettä on saatavilla ja teknologia kehittyy nopeasti kohti suljettuja ja energiatehokkaita ratkaisuja. Samoin maankäyttöä voidaan ohjata vanhoille teollisuusalueille, jolloin vaikutukset biodiversiteettiin jäävät rajallisiksi.
Tuulivoima on keskeinen osa vähäpäästöistä energiajärjestelmää. Sen ympäristövaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, minne ja miten voimalat sijoitetaan. Oikein toteutettuna vaikutukset ovat hallittavissa ja usein selvästi pienempiä kuin fossiilisen energiantuotannon vaihtoehdot. Tuulivoimatuotannon osalta ympäristövaikutukset arvioidaan viranomaismenettelyllä ja tässä julkisella vallalla on merkittävä ohjaava rooli. Sallitaanko esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentaminen myös lähemmäs itärajaa, jos siellä voidaan rakentaa luontoarvoiltaan vähäisille alueille?
Datakeskusten ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan pidä tarkastella vain niiden oman kulutuksen kautta. Olennaista on myös se, mitä niillä mahdollistetaan.AI- ja datavetoiset sovellukset voivat optimoida energiankäyttöä laajasti: sähköverkkoja, teollisia prosesseja, logistiikkaa ja rakennusten energiatehokkuutta. Tämä tarkoittaa käytännössä fossiilisen energian kulutuksen vähentämistä muualla taloudessa. Datakeskus ei siis ole vain kuluttaja, vaan mahdollistaja järjestelmätason tehokkuudelle.
Datakeskus ei ole haitaton, mutta sen haitat ovat hallittavissa ja kertaluokkia pienemmät kuin perinteisen raskaan teollisuuden. Ekologisessa vertailussa Suomi on globaalisti yksi kestävimmistä paikoista rakentaa digitaalisen talouden infrastruktuuria.
Tuulivoima on keskeinen osa vähäpäästöistä energiajärjestelmää. Sen ympäristövaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, minne ja miten voimalat sijoitetaan. Oikein toteutettuna vaikutukset ovat hallittavissa ja usein selvästi pienempiä kuin fossiilisen energiantuotannon vaihtoehdot. Tuulivoimatuotannon osalta ympäristövaikutukset arvioidaan viranomaismenettelyllä ja tässä julkisella vallalla on merkittävä ohjaava rooli. Sallitaanko esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentaminen myös lähemmäs itärajaa, jos siellä voidaan rakentaa luontoarvoiltaan vähäisille alueille?
Datakeskusten ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan pidä tarkastella vain niiden oman kulutuksen kautta. Olennaista on myös se, mitä niillä mahdollistetaan.AI- ja datavetoiset sovellukset voivat optimoida energiankäyttöä laajasti: sähköverkkoja, teollisia prosesseja, logistiikkaa ja rakennusten energiatehokkuutta. Tämä tarkoittaa käytännössä fossiilisen energian kulutuksen vähentämistä muualla taloudessa. Datakeskus ei siis ole vain kuluttaja, vaan mahdollistaja järjestelmätason tehokkuudelle.
Datakeskus ei ole haitaton, mutta sen haitat ovat hallittavissa ja kertaluokkia pienemmät kuin perinteisen raskaan teollisuuden. Ekologisessa vertailussa Suomi on globaalisti yksi kestävimmistä paikoista rakentaa digitaalisen talouden infrastruktuuria.
Datakeskukset ovat tekoälyajan talouskasvun sähkömoottori
Datakeskukset eivät ole vain palvelimia. Ne ovat tekoälyajan tuotantolaitoksia, joissa raaka-aineena ei ole puu, teräs tai öljy, vaan data ja sähkö. Lopputuotteena on laskentakykyä, älykkyyttä ja uusia digitaalisia palveluja. Niissä syntyy se kapasiteetti, jonka varaan tekoälysovellukset, tutkimus, tuotekehitys ja yhä suurempi osa taloudesta rakentuvat jatkossa.
Tämä muuttaa myös käsityksen arvonluonnista. Datakeskus ei tuota pelkästään bittejä, vaan mahdollistaa kokonaan uudenlaista liiketoimintaa. Se on alusta, jonka päälle syntyy uusia yrityksiä, ohjelmistoja ja palveluita. Samalla se toimii kytkentäpisteenä energia- ja digitaalitalouden välillä: sähkö muuttuu laskennaksi, laskenta tiedoksi ja tieto korkean lisäarvon liiketoiminnaksi.
Globaalisti markkina kasvaa nopeasti. Datakeskusten operointiin, energiajärjestelmiin, jäähdytykseen ja erityisesti joustoon liittyvä kokonaisuus on siirtymässä kymmenien miljardien markkinasta kohti satojen miljardien mittaluokkaa 2030-luvulla. Kyse ei ole marginaalista tukitoiminnosta, vaan yhdestä keskeisimmistä infrastruktuurikerroksista, jonka päälle tekoälytalous rakentuu.
Globaalisti markkina kasvaa nopeasti. Datakeskusten operointiin, energiajärjestelmiin, jäähdytykseen ja erityisesti joustoon liittyvä kokonaisuus on siirtymässä kymmenien miljardien markkinasta kohti satojen miljardien mittaluokkaa 2030-luvulla. Kyse ei ole marginaalista tukitoiminnosta, vaan yhdestä keskeisimmistä infrastruktuurikerroksista, jonka päälle tekoälytalous rakentuu.
Suomella on tässä poikkeuksellisen vahva lähtötilanne. Puhdas ja kilpailukykyinen sähkö, vakaa ja kehittynyt sähköverkko, laajamittainen kaukolämpöjärjestelmä sekä korkea tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota harvalla maalla on.
Kilpailuetu ei synny eikä säily itsestään. Jos Suomi sulkee oven datakeskuksilta, joko tietoisesti tai epäjohdonmukaisella politiikalla, investoinnit eivät jää tekemättä. Ne siirtyvät Ruotsiin, Norjaan tai muualle Eurooppaan, jossa toimintaympäristö on ennustettavampi. Koska toimimme Nord Pool -markkinassa, osa sähkön hintavaikutuksesta heijastuu Suomeen joka tapauksessa. Sen sijaan työpaikat, osaaminen ja verotulot syntyvät muualla.
Tämä on keskeinen asymmetria, joka usein jää keskustelussa huomaamatta: kustannukset voivat osittain jakautua sähkömarkkinan kautta, mutta paikalliset hyödyt eivät. Siksi kysymys ei ole siitä, pitäisikö datakeskuksia olla enemmän vai vähemmän. Kysymys on siitä, rakennetaanko Suomeen sellaisia datakeskuksia, jotka tuottavat maksimaalisen hyödyn koko taloudelle?
Joustavat, energiatehokkaat ja korkeaa lisäarvoa tuottavat datakeskukset eivät ole rasite, vaan mahdollisuus vahvistaa Suomen asemaa uuden talouden edelläkävijänä.
Kommentit
Lähetä kommentti