VAPAUDEN KAIHO - LIBERAALEJA MERKINTÖJÄ TASAVALLASTA

Soten kokonaisbudjetti on yli 26 miljardia euroa vuodessa. Jos tekoälyn avulla saavutetaan 5% säästö kustannuksissa, niin säästämme 1,3 miljardia vuositasolla. Nyt raportoitujen kokeilujen perusteella 5% säästötavoite on varsin realistinen.  Tekoäly ei ole enää tulevaisuuden lupaus terveydenhuollossa. Se on jo arkipäivää monissa organisaatioissa ympäri maailmaa ja yhä useammin myös Suomessa. Suomessa on käynnissä merkittävä murros: hyvinvointialueet pilotoivat tekoälyä vauhdilla, ja eduskunnassa etenee lakimuutos, joka mahdollistaisi potilaiden kontaktoinnin datasta havaitun riskin perusteella. Tavoitteena on ennakoiva terveydenhuolto, jossa ongelmat tunnistetaan ennen kuin ne kärjistyvät, ja jossa kalliita erikoissairaanhoidon hoitojaksoja voidaan välttää. Miten tekoäly käytännössä parantaa terveystuloksia ja tuo säästöjä laajemmin?  Tässä blogissa pureudun kahteen tuoreeseen raporttiin: Stanfordin yliopiston Digital Economy Labin keväällä 2026 julkaisemaan Enterprise AI Play...

  Kenneth Arrow’n markkinahäiriöt, kustannustehokkuus ja terveystulokset Miten sote palvelut kannattaa järjestää kansalaisen kannalta? Tässä jaksossa pureudumme siihen, millainen sote-järjestelmä palvelee kansalaisia parhaiten saatavuuden, laadun ja kohtuuhintaisuuden näkökulmasta? Analyysi pohjautuu terveystaloustieteestä Nobelilla palkitun Kenneth Arrow'n, uraauurtavaan työhön "Uncertainty and the Welfare Economics of Medical Care" vuodelta 1963.  Arrow'n työ on terveydenhuollon taloustieteen perusteos, jota on käytetty tukemaan julkisesti rahoittettua terveydenhuoltoa puoltavaa "hyvinvointimarkkinahypoteesia".Arrow esitti, että terveydenhuollon luontainen epävarmuus estää sitä noudattamasta vapaiden markkinoiden periaatteita, mikä johtaa resurssien tehottomaan allokointiin ilman ei-markkinaperusteisia toimenpiteitä.

Kriittinen katsaus Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistusprosessiin vuosina 2000–2025. Epäonnistumisten ja lunastamattomien lupausten saaga, joka uhkaa kääntyä perikadoksi. Videolla kerrotaan kuinka peräkkäiset hallitukset ovat pyrkineet uudistamaan järjestelmää, usein sortuen perustuslaillisiin esteisiin tai ideologisiin kiistoihin. Uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, kuten kustannusten hillintä ja palvelujen yhdenvertaistaminen, ovat jääneet saavuttamatta. Uudet hyvinvointialueet kärsivät merkittävästä rahoitusvajeesta heti aloitettuaan. Uudistus muuttui rakenteisiin keskittyväksi hallinnolliseksi harjoitukseksi, mikä on johtanut kansalaisten luottamuksen heikkenemiseen järjestelmän kokonaisvaltaiseen toimivuuteen.

Kukaan ei kiistä Suomen valtiontalouden ongelmia. Ratkaisujen sijaan VM:n budjettipäälliikkö Mika Niemelä ja valtiovarainministeri Riikka Purra pitivät tahoillaan moraalisaarnat, joissa valtiontalouden ongelmiin löydettiin syntipukiksi ymmärtämättömät kansalaiset ja “pääsiäiskani hatusta” tyylisesti hokkuspokkus korjauskeinoksi nollapohjabudjetointi. Liberaalipuolueen talouspolitiikka perustuu täysin erilaiseen ihmiskäsityksestä kuin Purran ja Niemelän malli. Siinä missä heidän ajattelussaan kansalainen näyttäytyy ymmärtämättömänä resurssina veronmaksajana, työvoimana ja kustannuseränä, liberaali ajattelu lähtee siitä, että kansalainen on vapaa toimija. Ei hallintoalamainen. Ei moraalisaarnan kohde vaan kriittinen ja aktiivinen toimija. Tämä johtaa myös täysin erilaiseen talouspolitiikkaan, koska oletukset ihmiskäsityksestä vaihdetaan. Katsotaan kuitenkin ensin, mistä puhummme, kun puhumme valtiontaloudesta ja sen tilanteesta. Valtiontalouden kriisi on pitkäaikainen ja rakenteellinen ...