“Päivän Byrokraatin” argumentaatio Alex Prettin tapauksesta on autokraattista ajattelua

​Nimimerkki “Päivän Byrokraatti” on julkaissut mielipiteen Alex Prettin kuolemasta ICE-agentin ampumana. Teksti nauttii täyttä sananvapauden suojaa, ja sen julkaiseminen on täysin oikeutettua. Samoin on oikeutettua arvioida sen argumentaatiota kriittisesti. Tarkastelen tässä, miksi tekstin lähestymistapa edustaa autokraattista ajattelua. Ei siksi, että se esittää mielipiteen Prettin tapauksesta, vaan siksi, että se rakentaa järjestelmällisesti ajatusmallia, jossa kansalaisten perusoikeudet ovat ehdollisia ja valtion voimankäyttö normalisoituu.

“Päivän Byrokraatti” aloittaa tekstinsä ilmoittamalla, mistä median pitäisi kirjoittaa:

"Siinä missä lehdistön huomion tulisi olla Iranin kansannousussa ja islamistivallan murhaamissa kymmenissä tuhansissa mielenosoittajissa, vasemmistotoimittajat näyttävät keskittyvän" rakentamaan sankaritarinaa viikonloppuna ICE:n agenttien luoteihin kuolleesta Alex Prettistä"

Tämä on klassinen autokraattinen aloitus. Määrittely siitä, mikä on “oikea” huolen aihe ja mikä ei. Autoritaarisessa ajattelussa median tehtävänä ei ole valvoa valtaa vaan keskittyä esim. ulkomaisiin ongelmiin tai “oikeisiin” asioihin.

Iranin tilanne on toki vakava, mutta ajatus siitä, että median pitäisi  sen vuoksi olla kirjoittamatta USA:n viranomaisen ampumasta USA:n kansalaisesta, on perustuslaillisesti absurdi. Vapaa lehdistö päättää itse, mistä se kirjoittaa ja valtion voimankäytön kriittinen tarkastelu on juuri se tehtävä, jota demokratian pitää suojata vahvimmin.

”Päivän Byrokraatti” tiivistää autokraattisen ydinajatuksensa:

“Pretti etsimällä etsi hankaluuksia pyrkimällä sabotoimaan viranomaisten toimintaa […] Kukaan ei kuitenkaan ‘teloittanut’ tai ‘murhannut’ Prettiä. Hän vain teki elämässään yhden huonon valinnan liikaa – ja se johti hänen kuolemaansa.”

Tämä on autokraattisen ajattelun peruskaava. Valtion väkivalta ei ole ongelma. Ongelma on kansalainen, joka ei osannut pysyä poissa vaikeuksista.

Autokratian tunnusmerkkejä tekstissä

Viholliskuvan rakentaminen ja leimaaminen

Päivän Byrokraatti käyttää merkittävän osan tekstistään Prettin ja hänen yhteyksiensä demonisointiin:

- “äärivasemmistolainen kapinaryhmä”

- “anarkistiverkosto”

- “jonkin sortin terrorismi”

- “Antifa- ja BLM-aktivisteista koostuva verkosto”

- Vihjailut “verorahoilla pyörivään avustusbisnekseen”

- Väitteet korruptiosta: “ilmeisesti vuotaa huomattavia määriä rahaa demokraattipoliitikoille”

Tämä on klassista autokraattista retoriikkaa. Poliittisesta vastustuksesta tehdään rikollista, korruptiota ja jopa terrorismia. Kun kriittiset kansalaiset leimataan “terroristeiksi” ja “kapinoitsijoiksi”. Heidän perusoikeussuojansa alkaa näyttää vähemmän tärkeältä.

Huomaa, että nämä leimat eivät perustu mihinkään oikeudelliseen tuomioon. Ne ovat tekstin kirjoittajan/kirjoittajien identiteettileimoja, jotka rakentavat moralistista taustaa sille, miksi lukijan pitäisi hyväksyä Prettin kuolema ikään kuin se olisi hänen oma syynsä.

Autoritaarisessa järjestelmässä toimitaan juuri näin. Ensin leimataan opposition jäsenet “vihollisiksi”, sitten heidän kohtelunsa voidaan oikeuttaa sillä, että he kuuluvat “väärään” kategoriaan.

Kansalaisten vallan valvonnan kriminalisointi

"Päivän Byrokraatti" kirjoittaa:

“Ryhmän toiminta on ollut kaikkea muuta kuin viatonta, sillä ryhmässä on seurattu ICE:n agentteja, välitetty tietoa näiden olinpaikoista ja organisoitu aktivisteja estämään agenttien toimintaa.”

Teksti kuvailee viranomaisten seuraamista ja tarkkailua kuin se olisi luonnostaan väärin ja epäilyttävää. Mutta juuri tämä toiminta, viranomaisten valvonta, kritiikki ja heidän toimintansa dokumentointi, on demokratian ydinelementti.

USA:n korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö on vahvistanut kansalaisten oikeuden filmata ja tarkkailla poliiseja. Tämä oikeus on olemassa juuri siksi, että vallan valvonta edellyttää mahdollisuutta nähdä, mitä valta tekee.

Kun tällainen toiminta kehystetään “häirinnäksi”, “sabotaasiksi” ja “estämiseksi”, tehdään autoritaarinen siirto. Kansalaisten demokraattinen valvontaoikeus tulkitaan vähintää epäilyttäväksi, rikokseksi, tai jopa terrorismiksi. Tai kuten “Päivän Byrokraatti” kirjoittaa: 

"Tämänhetkisen tiedon varassa on vaikea sanoa, kuinka laajaa tällainen väkivaltainen toiminta on ollut, mutta mistään mielenosoituksista ei asiassa kuitenkaan ole kyse: lievimmillään haittaa aiheuttamaan pyrkivästä kansalaistottelemattomuudesta ja pahimmillaan jopa agenttien fyysisestä vastustamisesta."

Päivän Byrokraatti tekee täysin epävarmoista tiedoista varmoja ja hätäisiä johtopäätöksiä ja sen lisäksi ohittaa sen, että kansalaistottelemattomuus on legitiimi poliittisen toiminnan muoto liberaalissa demokratiassa. Sitä on harjoittanut käytännössä jokainen merkittävä yhteiskunnallinen muutosliike. Gandhi, Martin Luther King Jr., Thoreau, Mandela. Kaikki “rikollisia” autokraatin silmin.

Autoritaarisessa ajattelussa kansalaistottelemattomuus on ongelmallista, koska jos kansalaisilla on oikeus vastustaa valtaa, valta menettää auktoriteettinsa. Siksi kansalaistottelemattomuus on tehtävä laittomaksi, vaaralliseksi, terroristiseksi.

Enemmistön mandaatin venyttäminen rajattomaksi

Päivän Byrokraatti kirjoittaa:

“Trump sai vaaleissa enemmistön tuekseen ja siten rajavalvonnan tiukentaminen on tapahtunut täysin oikein demokraattisen päätöksenteon tuloksena.”

Tämä on autokraattisen ajattelun keskeinen harha. Vaalitulos tulkitaan rajattomaksi mandaatiksi. Vaalit kyllä määrittävät kuka käyttää valtaa, mutta perustuslaki ja perusoikeudet määrittävät, miten sitä saa käyttää. Tämä on avoimen demokratian ja oikeusvaltion perusajatus.

Autokraattinen tulkinta vaaleista on erilainen. Enemmistö voittaa, ja siksi sillä on oikeus tehdä mitä haluaa. Vähemmistöillä ja yksilöillä ei ole suojaa enemmistöä vastaan. Perusoikeudet eivät ole valtiosta riippumattomia, vaan hallinnon myöntämiä etuoikeuksia.

Alexis de Tocqueville kutsui tätä enemmistön tyranniaksi. Klassikossaan “Demokratia Amerikassa” (1835) hänen huolensa oli, että demokratia voisi muuttua järjestelmäksi, jossa:

- Enemmistö alistaa vähemmistöt laillisin keinoin

- Enemmistö määrittää hyväksytyn ajattelun rajat

- Eriävät mielipiteet hiljennetään sosiaalisen paineen kautta, jopa väkivaltaisesti.

"Päivän Byrokraatin" teksti on kuin de Toquevillen painajainen. Koska Trump voitti, ICE:n toimet ovat “täysin oikein”, ja niitä vastustavat ovat “terroristeja”.

Viranomaisen väkivallasta tulee “koulutuksen mukaista”.

“Päivän Byrokraatti” kirjoittaa:

“Tuo liike yhdessä laukauksen äänen ja agentin huutaman varoituksen ”gun” kanssa joka tapauksessa saa muut agentit toimimaan uhan torjumiseksi todennäköisesti täysin koulutuksensa mukaisesti – oli tuo koulutus sitten pitkä tai lyhyt.”

Tämä on autoritaarinen retorinen liike. Valtion väkivalta muuttuu tekniseksi kysymykseksi “koulutuksen mukaisuudesta”, jota ei tarvitse arvioida perustuslaillisesti.

“Päivän Byrokraatti” itse myöntää, että koulutus on puutteellinen:

“Karkotusten toimeenpanoon on palkattu lyhyessä ajassa valtava määrä uutta väkeä, joka on saanut tehtäväänsä vain pikakoulutuksen.” Ja että “lisäkoulutukselle olisi paljonkin tarvetta”.

Jos koulutus on puutteellinen, silloin “koulutuksen mukainen” toiminta voi olla myös virheellistä, liiallista tai perustuslain vastaista. Autokraattisen retoriikan eräs piirre on sisäisesti ristiriitaisten väitteiden esittäminen itsestäänselvyyksinä.

Autokraattisessa ajattelussa tämä ristiriidat eivät haittaa. Viranomainen toimi protokollan mukaan, joten toiminta oli oikein. Perustuslaillinen arviointi, oliko voimankäyttö objektiivisesti kohtuullista, jää kokonaan tekemättä ja se on tarkoituskin. 

"Päivän Byrokraatti" toteaa:

“Yhdysvalloissa nimittäin kuolee vuosittain satakunta poliisia ampumavälikohtauksissa, ja viranomaisten kynnys aseen käyttämiseen on siksi matalalla.”

Tämä on valtion harjoittaman väkivallan normalisointia. Koska poliisit ovat vaarassa, heidän liipaisinherkkyytensä on ymmärrettävää. Oikeusvaltiossa ei toimita näin. Vaikka poliisien työ olisi vaarallista, se ei poista perustuslaillisia vaatimuksia voimankäytön oikeasuhtaisuudesta.

Autoritaarisessa ajattelussa turvallisuusargumentti kuitenkin voittaa. Valtion turvallisuus, tai viranomaisten turvallisuus, on tärkeämpää kuin yksilön oikeudet.

Uhrin syyllistäminen ja “oikean käytöksen” normit

Päivän Byrokraatti päättää tekstinsä listaan Prettin “fataaleista virheistä”:

“Pretti olisi kuitenkin voinut välttää kohtalonsa helposti jättämällä tekemättä edes yhden fataaleista virheistään:

•  jättämällä liittymättä äärivasemmistolaiseen kapinaryhmään
• olemalla seuraamatta ICE-agentteja tarkoituksessa estää näiden toiminta
• jättämällä ottamatta ampumavalmis ase mukaansa
• noudattamalla agenttien käskytystä
• olemalla käymättä fyysiseen vastarintaan agentteja vastaan
• tai edes olemalla tekemättä liikettä, joka tulkittiin aseen vetämiseksi kotelosta

Todennäköisesti hän silloin olisi vielä hengissä.”

Tämä on tekstin vaarallisin ja avoimen autokraattisin kohta. Se tiivistää autoritaarisen ajattelun ytimen: Olet turvassa, jos tottelet. Jos et tottele, voit kuolla väkivaltaisesti ja kuolema on sinun oma syytäsi.

Analysoidaan jokaista Prettin "virhettä" kansalaisoikeuksien ja perustuslaillisista näkökulmista.

“Jättämällä liittymättä äärivasemmistolaiseen kapinaryhmään”

Tämä tarkoittaa, että poliittinen järjestäytyminen on virhe, joka voi maksaa henkesi. Kuitenkin USA:n perustuslain ensimmäinen lisäys suojaa oikeutta järjestäytyä myös epäsuosittuihin poliittisiin ryhmiin. Autokratiassa “väärään” ryhmään kuuluminen poistaa perustuslaillisen suojan.

“Olemalla seuraamatta ICE-agentteja tarkoituksessa estää näiden toiminta”

Tämä tarkoittaa, että viranomaisten tarkkailu ja kritisointi on virhe, joka voi maksaa henkesi. Demokratiassa kansalaisten oikeus valvoa valtaa on perustavanlaatuinen. Autokratiassa tämä on häirintää, jonka seuraukset kärsii kansalainen.

“Jättämällä ottamatta ampumavalmis ase mukaansa”

Yhdysvalloissa toinen perustuslain lisäys suojaa oikeutta kantaa asetta. “Päivän Byrokraatin” ajattelussa perusoikeuden mukaisesti toiminen on “virhe”, joka voi johtaa kuolemaan. Autokratiassa perusoikeudet eivät ole todellisia oikeuksia. Ne ovat etuoikeuksia, joita saa käyttää vain silloin, kun valta sen sallii. Jos käytät perusoikeuttasi “väärässä tilanteessa”, silloin kansalaiselle voi tulla "seurauksia", jopa brutaaleja kuolemaan johtavia väkivaltaisia seurauksia.

“Noudattamalla agenttien käskytystä”

Tämä on autoritaarisen ajattelun ydin. Tottele tai kärsi. Vaikka käskyjen noudattamatta jättäminen voi olla lainvastaista, se ei oikeuta kuolettavaa voimankäyttöä kuin äärimmäisissä tapauksissa. Muutoin voimankäytön pitää olla oikeasuhtaista ja minimaalista. Autokraattisessa ajattelussa tottelemattomuus on riittävä peruste. Jos et tottele, seuraukset ovat omaa syytäsi.

“Olemalla käymättä fyysiseen vastarintaan agentteja vastaan”

Sama kuin yllä. Vastustaminen voi olla rikos, mutta ei automaattisesti oikeuta esim. Usean luodin ampumiseen pakko-otteilla maahanpainetun kansalaisen rintaan 

“Tai edes olemalla tekemättä liikettä, joka tulkittiin aseen vetämiseksi kotelosta”

Huomaa kieli. Tulkittiin. Ei “Pretti teki näin”, vaan hänen “tulkittiin" tekevän. Tämä tarkoittaa, että jos viranomainen tulkitsee sinun liikkeesi väärin, väkivaltaiset seuraukset ovat sinun syytäsi, koska olisit voinut olla tekemättä sitä liikettä. Tämä tekee elämisestä mahdotonta. Olet vastuussa siitä, miten viranomainen tulkitsee sinun toimintasi. Et siitä, mitä oikeasti teit.

“Todennäköisesti hän silloin olisi vielä hengissä”

Huomaa sanavalinta: “Todennäköisesti” hän silloin olisi vielä hengissä.” Ei varmasti vaan “todennäköisesti”. Tämä paljastaa, että autokraattisessa ajatelussa tottelevaisuuskaan ei takaa turvallisuutta. Se vain parantaa mahdollisuuksiasi. Olet valtion armoilla, ja paras mitä voit tehdä on yrittää olla häiritsemättä. Tämä on pelolla hallintaa. Älä kiinnitä huomiota, tottele, pysy poissa ongelmista, niin ehkä selviät. Tämä on autokratian peruskaava.

Miksi autokraatinen retoriikka on vaarallista?

Päivän Byrokraatin tekstissä ei ole kyse vain “toisenlaisesta näkökulmasta” Alex Prettin tapaukseen. Se rakentaa järjestelmällisesti autokraattista ajatusmallia, jossa 

Perusoikeudet ovat ehdollisia

- Sinulla on oikeus poliittiseen järjestäytymiseen – jos valitset “oikean” ryhmän

- Sinulla on oikeus kantaa asetta – jos et ole “väärässä paikassa”

- Sinulla on oikeus tarkkailla viranomaisia – jos et “häiritse” heitä

Valtion voimankäyttö normalisoituu

-  Kuolettava väkivalta on “koulutuksen mukaista”.

- Ymmärrettävää, koska "viranomaisten työ on vaarallista”

- Uhrin oma syy, koska hän teki "virheitä".

Kansalaisten velvollisuudeksi tulee näkymättömyys

- Älä liity “vääriin” ryhmiin

- Älä seuraa viranomaisia

- Älä vastusta

- Tottele

- Pysy poissa

Enemmistön mandaatti muuttuu rajattomaksi

- Vaalit antavat luvan toteuttaa politiikka millä tahansa keinoin

- Vastustus on epädemokraattista, koska “enemmistö on päättänyt jo”

Kriittisyydestä tulee viholliskuva

- Poliittinen oppositio = “terrorismia”

- Viranomaisten valvonta = “sabotaasia”

- Kansalaistottelemattomuus = “kapinaa”

Teksti ei ole kuvaus oikeusvaltion toiminnasta vaan “Päivän Byrokraatin” autokraattista ajattelua.

Perustuslaillinen logiikka on päinvastainen

Yhdysvaltain perustuslaillinen järjestelmä rakentuu päinvastaisille periaatteille, kuten muidenkin demokraattisten oikeusvaltioiden ja Yhdysvallat kaiketi on vielä demokraattinen oikeusvaltio. 

Kansalaisten vapaus on lähtökohta. Valtion valta on rajattu.

- Ensimmäinen lisäys suojaa poliittista järjestäytymistä, mielenilmaisua ja viranomaisten kritiikkiä

- Toinen lisäys suojaa aseen kantamista

- Neljäs lisäys suojaa kohtuuttomalta etsinnältä ja takavarikolta

- Viides lisäys suojaa due process -oikeuksilla

Nämä eivät ole ehdollisia oikeuksia, jotka menetetään “huonolla käytöksellä”. Ne ovat perustuslaillisia suojia, jotka rajaavat valtion valtaa ja suojaavat kansalaisten vapautta. Valtion on osoitettava, että voimankäyttö oli välttämätöntä ja oikeasuhtaista välittömän uhan torjumiseksi. Todistustaakka on valtiolla, ei kansalaisella. Jos kansalaisen kuolema selitetään hänen “virheillään” sen sijaan, että arvioitaisiin valtion toimien oikeutusta, perustuslaillinen logiikka on käännetty päälaelleen.

“Sankaritarina” ja median manipulaatio -syytökset

"Päivän Byrokraatti" syyttää mediaa “sankaritarinan rakentamisesta” ja viittaa MSNBC:n editoimaan kuvaan Prettistä. MSNBC:n toiminta, jos se todella editoi Prettin kuvaa, on todellakin kritisoitavaa ja epäeettistä journalismia, mutta tämä ei tee “Päivän Byrokraatin” omaa tarinaa yhtään todenmukaisemmaksi.

Teksti itse perustuu:

- “X:ssä kiertäviin kuvakaappauksiin”

- “Epävirallisiin” ja “validoimattomiin” tietoihin

- “Arvioihin” ja “jälkikäteen arvioituun” tulkintaan

- Spekulaatioihin siitä, mitä Pretti “saattoi” tehdä

Kumpikin osapuoli syyttää toista manipulaatiosta. Autokraattisessa ajattelussa tämä “molemminpuolisuus” toimii valtaa pitävän eduksi. Jos kaikki media on epäluotettavaa, mikään kritiikki ei ole uskottavaa. Tämä on esim. Putinin hallinnon taktiikka. Ei yritetä väittää, että valtio olisi moitteeton, vaan että kaikki ovat yhtä korruptoituneita, joten kritiikilläkään ei ole merkitystä.

Kerrataan vielä “Päivän Byrokraatin” tulkinnat Prettin tapauksessa. 

• Media ei saa kiinnittää huomiota liittovaltion ICE-agenttien voimankäyttöön, kun ulkomailla on pahempia ongelmia
• Poliittinen järjestäytyminen “väärään” ryhmään tekee sinut vähemmän suojelun arvoiseksi.
• Viranomaisten seuraaminen ja tarkkailu on “sabotaasia” ja “terrorismia”**
• Vaalitulos antaa enemmistölle rajattoman mandaatin toteuttaa politiikka haluamallaan tavalla**
• Jos kuolet valtion voimankäytössä, se on sinun vikasi, koska olisit voinut tehdä “parempia valintoja”
• Turvallisuus edellyttää tottelevaisuutta, näkymättömyyttä ja hiljaisuutta**
• Viranomaisen toiminta on “koulutuksen mukaista”, joten sitä ei tarvitse arvioida perustuslaillisesti
• Todennäköisesti” selviät hengissä, jos tottelet

Tämä ei ole liberaalin demokratian logiikka. Tämä on autokratian käsikirja.

Miksi Päivän Byrokraatin teksti on otettava vakavasti?

Autokratia ei synny yhdessä yössä. Se syntyy, kun ajatusmallit normalisoituvat:

- Ensin poliittinen oppositio leimataan vihollisiksi
- Sitten kansalaisten valvontaoikeus muuttuu häirinnäksi
- Sitten voimankäyttö selitetään uhrin virheillä
- Sitten tottelemattomuus alkaa näyttää kohtalonomaiselta virheeltä
- Lopulta ihmiset sisäistävät: pysy hiljaa, älä kiinnitä huomiota, tottele

Päivän Byrokraatin teksti ei ole vaarallinen siksi, että se esittäisi mielipiteen yhdestä tapauksesta. Se on vaarallinen, koska se rakentaa järjestelmällisesti ajatusmallia, jossa kansalaisoikeudet ovat ehdollisia ja valtion väkivalta normalisoituu “koulutuksen mukaiseksi” toiminnaksi.

Hannah Arendt kirjoitti totalitarismin synnystä (1951). Hän varoitti, että autoritaarisen ajattelun normalisointi on vaarallisinta:

“Pahuuden banaalisuus syntyy siitä, että ihmiset lakkaavat ajattelemasta kriittisesti ja alkavat toistamaan systeemin logiikkaa.”

Kun “älä häiritse viranomaisia, niin todennäköisesti selviät hengissä” alkaa kuulostaa järkevältä neuvolta, olemme jo tehneet autokraattisen siirtymän ajattelussamme.

Demokratia edellyttää kriittisyyttä, erityisesti valtaa kohtaan

Alex Prettin tapaus palautuu kysymykseen: Oliko ICE-agenteilla perustuslaillisesti pätevä peruste käyttää kuolettavaa voimaa juuri siinä tilanteessa, juuri häntä kohtaan?

Riippumaton tutkinta vastaa tähän. Toivottavasti, sillä Trumpin hallinto on jatkuvasti murentanut mm. due process oikeuksia ja esim. JD Vance on väläyttänyt, että ICE-agenteilla on täydellinen immuniteetti, joka itsessään on täysin avoimen demokratian ja oikeusvaltion vastainen kanta. Tutkinnan valmistumiseen asti on syytä muistaa:

- Poliittinen järjestäytyminen, myös epäsuosittuihin ryhmiin, on perustuslaillinen oikeus

- Viranomaisten tarkkailu ja kritisointi on demokratian ydinelementti

- Aseen kantaminen USA:ssa on toisen lisäyksen suojaama oikeus

- Kansalaistottelemattomuus on legitiimi poliittisen toiminnan muoto

- Enemmistön mandaatti ei poista perusoikeussuojia

- “Koulutuksen mukainen” ei tarkoita “perustuslaillisesti oikeutettua”

- Kansalaisen “virheet” eivät oikeuta suhteettonta voimankäyttöä

Demokratia kestää vain, jos myös epäsuositut, ärsyttävät, kriittiset ja jopa rikolliset kansalaiset nauttivat täyttä perustuslaillista suojaa. Juuri tämä erottaa oikeusvaltion autokratiasta.

Autokratiassa turvallisuus on ehdollista. Tottele, niin ehkä selviät. Demokratiassa perusoikeudet ovat ehdottomia. Vaikka olisit "hankala" tai jopa rikollinen, sinulla on suoja valtion mielivallalta.

“Päivän Byrokraatilla” on täysi oikeus ajatella ja kirjoittaa autokraattisesti. Se on sananapautta. Nimimerkillä, yksilönä ja/tai kollektiivina. Emme tiedä kuka tai ketkä kirjoittavat.

Demokratian puolustajilla on velvollisuus tunnistaa tällainen retoriikka ja vastata siihen. Ei hiljentämällä sitä, vaan paljastamalla sen logiikka ja osoittamalla, miksi se on demokratian vastainen.

Avoimeen demokratiaan kuuluu kritiikki ja mahdollisuus esittää vasta-argumentteja. “Päivän Byrokraatin” täynnä argumenttivirheitä, luulotteluja sekä avoimen autokraattisia ajatuksenjuoksuja tihkuva teksti on ala-arvoisuudestaan huolimatta otettava vakavasti. Se nakertaa demokratian perusteita. Avoimessa demokratiassa tällaiselle tekstille on yksi paikka: Julkinen roskakori. 

Kansalaisoikeuksia on puolustettava juuri silloin, kun se on epäsuosittua. Juuri silloin, kun “älä häiritse viranomaisia” kuulostaa luonnolliselta. Juuri silloin, kun nimimerkit kirjoittavat tyrannien puolustuspuheita liberaalin demokratian heille takaamien kansalaisoikeuksien suojista.