Liberaalin demokratian viimeinen puolustuslinja

Koneoppivat järjestelmät muistuttavat meitä siitä, että kineettinen voima on vasta toissijainen uhka demokratioille. Ensisijainen taistelukenttä on meidän kansalaisten mieli ja havaintokykymme.

Tekoäly on mahdollistanut supervaikuttamisen (super-persuasion), kyvyn manipuloida luovasti ja vakuuttavasti ihmisiä suuressa mittakaavassa ja nopeudella, joka ylittää biologisen kykymme prosessoida informaatiota ja ylipäätään havaita, että meihin vaikutetaan pahantahtoisesti.

Koneellinen ylivoima murtaa todellisuuden

Koneoppivat järjestelmät eivät väsy. Niillä ei ole moraalia, jos niille ei tehdä moraalisia suitsia. Ne pystyvät hyödyntämään kognitiivisia vinoumiamme tavalla, joka saa taitavimmankin ihmishuijarin näyttämään amatööriltä. Tämä ei ole tieteisfiktiota, vaan nykypäivän tilanne.

Tarkastellaan kolmea esimerkkiä, joissa koneellinen ylivoima on ohittanut ihmisen suojauksen:

1. Hongkongin haamu-kokous (2024): Monikansallisen yrityksen työntekijä siirsi 25 miljoonaa dollaria huijareille osallistuttuaan videoneuvotteluun. Hänen epäilyksensä hälvenivät, koska videolla esiintyivät yhtiön talousjohtaja ja kollegat. Todellisuudessa kaikki muut osallistujat olivat reaaliaikaisia, tekoälyllä luotuja syväväärennöksiä (deepfake).
2. Slovakian vaalihäirintä (2023): Vain kaksi päivää ennen vaaleja levisi äänite, jossa liberaalin puolueen johtaja Michal Šimečka vaikutti keskustelevan vaalituloksen väärentämisestä ja oluen hinnan nostamisesta toimittajan kanssa. Ääni oli kloonattu, keskustelu oli tekoälyn hallusinaatio, mutta sen aiheuttama epäluulo ehti saastuttaa äänestäjien mielen juuri kriittisellä hetkellä.
3. Virtuaaliset kidnappaukset: Ympäri maailmaa vanhemmat ovat saaneet puheluita, joissa heidän lapsensa itkee paniikissa ja pyytää apua. Ääni on kloonattu sosiaalisesta mediasta saadusta lyhyestä näytteestä. Tekoäly iskee suoraan vanhemman suojeluvaistoon ohittaen rationaalisen ajattelun.

Näissä tapauksissa kone hyödynsi inhimillistä perusluottamusta, uskon kun näen ja kuulen, meitä itseämme vastaan. Kuten huomaamme, nämä tapaukset ovat pari vuotta vanhoja ja koneoppivien järjestelmien kyvykkyydet ovat jo paljon kehittyneempiä tänä päivänä. 

Reikäjuustopuolustus (Swiss Cheese Model)

Miten voimme suojautua uhalta, joka on nopeampi ja älykkäämpi huijaamaan meitä kuin me olemme havaitsemaan ja  paljastamaan? Vastaus on kerroksellinen puolustus. Kuten reikäjuustossa, yhdessäkään yksittäisessä viipaleessa ei ole täydellistä suojaa, mutta kun kerroksia on tarpeeksi, reiät peittyvät.

1. Tekninen kerros: Palomuurit, tunnistautumissovellukset ja yleensä kyberturvateknologiat ovat välttämättömiä. Ne ovat kuitenkin vasta ensimmäinen, ja usein helpoimmin kierrettävä kerros.

2. Datainfrastruktuurin kerros: Tämä on yhteiskuntamme näkymätön selkäranka. Jos koneoppivien yhteiskuntien data on myrkytettyä, kaikki siihen perustuvat päätökset ovat virheellisiä. Tässä yhdessä nousee esiin esim. Data Integrity Service Provider -konsepti (DISP). Se toimii eräänlaisena digitaalisena notaarina, joka varmistaa datan alkuperän ja muuttumattomuuden. Se on infrastruktuuritason ratkaisu, joka estää datan väärentämisen sen matkalla lähteestä päätöksentekijälle. Ilman tätä kerrosta elämme hiekalle rakennetussa talossa.

Myrkytettyyn dataan ei voi luottaa

Kuvitelkaa tilanne, jossa maatalouden ja elintarvikehuollon dataa manipuloidaan hiljaisesti. Satoennusteet vääristyvät, varastosaldoja peukaloidaan ja logistiikkaketjut saavat vääriä syötteitä. Seuraus ei ole vain taloudellinen tappio, vaan pahimmillaan paniikki ja yhteiskuntarauhan järkkyminen. Ilman, että yhtäkään laukausta on ammuttu.

Tämä on todellinen uhka. Venäjän "Pravda"-verkoston on todettu syöttäneen miljoonia valheellisia artikkeleita länsimaisten tekoälymallien opetusdatoihin. Kun kysymme tekoälyltä historiaa tai politiikkaa, saatamme saada vastauksen, joka on hienovaraisesti viritetty vieraan vallan narratiiveihin. Kun datakaivo on myrkytetty, janoiset sairastuvat huomaamattaan.

Valppaus on vapauden tae

Liberaalin demokratian vahvin puolustuskerros ei kuitenkaan ole tekninen. Se on luottamus, avoimuus ja läpinäkyvyys. Tämä on paradoksi: Juuri nämä arvot tekevät meistä haavoittuvia informaatiovaikuttamiselle. Houkutus sulkeutua, lisätä valvontaa ja vaipua vainoharhaisuuteen on suuri. Jos teemme niin, olemme jo hävinneet. Jos muutumme vihollisemme kaltaiseksi torjuaksemme hänet, tuhoamme sen, mitä puolustamme.

Tässä voimme kääntyä renessanssiajattelija Niccolò Machiavellin puoleen. Usein väärinymmärretty Machiavelli oli tasavallan ja kansalaishyveiden (virtù) puolustaja. Kuten historioitsija Quentin Skinner on osoittanut, Machiavelli ymmärsi, että vapaus ei säily itsestään. Se vaatii jatkuvaa, kriittistä valppautta.

Älä ota kenenkään sanaa sellaisenaan. Tämä ei tarkoita kyynisyyttä, vaan tervettä kansalaisvelvollisuutta tarkistaa, kyseenalaistaa ja vaatia todisteita. Machiavellin mukaan vapaus on turvattu vain, jos kansalaiset ovat aktiivisia eivätkä ulkoista turvallisuuttaan pelkästään valtiolle.

Tärkein puolustuslinja on mieli

Lopulta kaikki tekniset ja rakenteelliset suojat voivat pettää. Viimeinen ja tärkein puolustuslinja on kansalaisen mieli. Kuten Medialukutaidon ABC (ABC Book of Media Literacy) muistuttaa: Meidän on opittava lukemaan uudelleen. Ei vain sanoja, vaan konteksteja.

Tämä tarkoittaa paluuta kansalaistaitojen juurille:

• Kriittinen ajattelu: Kyky pysähtyä ja ajatella. Älä jaa tunnekuohun vallassa haitallista sisältöä
• Vertaiskeskustelu: Asioiden puiminen kasvokkain, luotettujen ihmisten kanssa, ohi algoritmien
• Argumentaatio: Tavoitteena ymmärrys, ei vastustajan nujertaminen, “servaus” tai “jauhottaminen”

Kuten Perikles ateenalaisille pitämässään demokratian puolustuspuheessa sanoi:

»Me rakastamme kauneutta kohtuuden rajoissa, ja viisautta olematta silti velttoja. Rikkauttamme käytämme toimintaan oikeana hetkenä, emme siitä kerskaile, eikä kenellekään ole häpeäksi, että tunnustaa köyhyytensä, mutta suuri häpeä on, ellei hän tee mitä voi siitä vapautuakseen [...] Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan että tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimintaan".

Ateena oli vahvempi kuin itsevaltainen Sparta, koska sen kansalaiset tiesivät, minkä puolesta he taistelivat. He eivät olleet alamaisia, vaan osallisia. Digitaalisessa sodankäynnissä jokainen meistä on etulinjassa. Joka kerta kun tarkistat lähteen, joka kerta kun kieltäydyt levittämästä vihaa, ja joka kerta kun valitset luottamuksen instituutioihin sokean epäluulon ja kyynisyyden sijaan, puolustat Suomea.

P.S. Asiasta laajemmin tietoa haluaville suosittelen perehtymistä Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuihin