Yhteinen katsomusaine ei vie joulua vaan poistaa haitallisen karsinoinnin.

Jeesuksen opetuksissa oli paljon rakkautta, ei karsinointia. Ei tarvetta rakentaa kouluihin maailmankatsomusten poteroita. Rakasta vihollistasi kuin itseäsi.

Kun keskustelu koulun katsomusopetuksesta kuumenee, väite toistuu: “Jos koulussa opetetaan yhteistä katsomusainetta, kristillinen perinne rapautuu.” Tämä on väärä vastakkainasettelu. Yhteinen katsomusaine ei ole pois kenenkään uskonnon harjoittamisesta — ei kirkossa, ei kotona, ei joulupöydässä, ei suvivirttä hyräillessä.

Suomi on vapaa maa. Ihmisillä on oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta. Valtion tehtävä ei ole tuottaa kansalaisille yhteistä dogmia, vaan taata vapaus ja turvallinen yhteiskunta. Juuri siksi koulujen katsomusopetuksen pitää olla yhteistä, yleissivistävää ja avointa — ei lasten karsinoimista katsomuksen mukaan.

Mitä koulu ja katsomusaine on lapselle?

Koulu ja katsomus on lapselle ainakin kaksi asiaa:

1. Yhteiset perustaidot ja yleissivistyksen, joihin kuuluu ymmärrys siitä, miten ihmiset eri tavoin rakentavat merkitystä, moraalia ja yhteisöä.

2. Yhdenvertaisuuden kokemuksen: lapsi ei ole ensisijaisesti “jonkin ryhmän edustaja”, vaan oppilas.

Nykyisessä järjestelyssä katsomusaineet jakautuvat käytännössä uskonnon eri oppimääriin sekä elämänkatsomustietoon. Opetushallitus ohjeistaa, että järjestely perustuu perusoikeuksiin ja lainsäädäntöön (perustuslaki, perusopetuslaki), ja samalla annetaan ohjeita myös koulun juhliin ja uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyen.

Tämä ei tee järjestelmästä automaattisesti huonoa — mutta se tekee siitä helposti erottelevan arjessa: eri ryhmät, eri sisällöt, eri opettajat, eri “me ja ne” -kokemus.

Yhteinen katsomusaine olisi yksinkertainen parannus: kaikki oppilaat oppivat samassa luokassa samat perusasiat uskonnoista, uskonnottomuudesta, etiikasta, argumentaatiosta, historiasta ja siitä, miten oma ja toisen maailmankuva muodostuu.

Moraali ei ole yhden tradition monopoli

Kristinusko on tärkeä osa Suomen historiaa ja kulttuuria. Mutta moraali ja etiikka eivät ole minkään uskonnon yksinoikeus. Myös suomalainen esikristillinen perinne — Kalevala, mytologiat, arkeologian ja historian kautta välittyvä maailmankuva — käsittelee hyvää ja pahaa, ahneutta ja kohtuullisuutta, ihmisyyden rajaa ja yhteisön velvollisuuksia.

Yhteinen katsomusaine tekee tilaa tälle kokonaiskuvalle: kristillinen perinne näkyy ja kuuluu osana historiaa, taidetta, tapoja ja kieltä, mutta sitä ei aseteta “valtion viralliseksi moraaliksi”. Tämä on demokraattisen sivistysvaltion ratkaisu, ei kristinuskon vastainen temppu.

Jos islamisaatiota pelätään, “lisää kristillisyyttä” on väärä lääke

Jos huoli on radikalisaatiossa tai yhteiskunnan polarisoitumisessa, konsistentti vastaus ei ole tehdä koulusta yhtään tunnustuksellisempaa.

Päinvastoin: mitä enemmän koulun katsomusopetus muistuttaa “meidän ryhmän identiteettikoulua”, sitä helpompi on muiden ryhmien vastata samalla logiikalla. Tässä on uskonsodan siemen. Ei siksi, että ihmiset olisivat lähtökohtaisesti huonoja, vaan siksi että identiteetit kärjistyvät, kun niitä ruokitaan eriyttämällä.

Siksi yhteinen katsomusaine on myös turvallisuuspoliittisesti järkevä: se tekee uskonnosta ja aatteista läpinäkyviä, keskusteltavia ja kriittisen ajattelun kohteita, ei suljettuja “meidän sisäisiä juttuja”, joka on tutkitusti radikalisoitumisen myrkyllinen kasvualusta.

Ja valvonnasta: yhteiskunnan pitää puuttua laittomuuksiin ja väkivaltaista ekstremismiä tukevaan toimintaan riippumatta siitä, onko kehys islamistinen, äärikristillinen tai jokin muu. Saksassa sisäministeriö kielsi Islamisches Zentrum Hamburgin (IZH) ja siihen liittyviä organisaatioita, kun viranomaiset katsoivat sen ajavan perustuslain vastaisia, islamistisesti ekstremistisiä tavoitteita.

Opetus ja valvonta eivät ole vaihtoehtoja, ne ovat valtion eri työkaluja eri ongelmiin.

Joulun saa pitää. Suvivirrenkin.

Yhteinen katsomusaine ei edellytä suomalaisista perinteistä luopumista. Päinvastoin: se antaa niille kontekstin. Joulu, juhannus, kekri, valon kierto, sadonkorjuu. Suomalainen kulttuuri on kerroksellinen. Kristinusko on yksi kerros, ei koko geologia.

Koulun juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia koskee jo nyt selkeä ohjeistus: koulun pitää huomioida yhdenvertaisuus ja vaihtoehdot, jotta ketään ei pakoteta vastoin omaatuntoa — ja samalla voidaan järjestää yhteisiä tilaisuuksia oikein toteutettuina.

Toisin sanoen: juhlat eivät katoa, kunhan niitä ei käytetä uskonnolliseen painostukseen. Ja jos jonkun kristillinen perinne on siitä kiinni, että pitää taistella yhteistä katsomusainetta vastaan, kyse on ideologisesta valinnasta, ei “perinteen pelastamisesta”.

Miltä hyvä yhteinen katsomusaine näyttäisi?

Katsomusaineesta on paljon tietoa, mutta tässä nyt oma versioni keskusteluun:

• Yhteinen katsomusaine kaikille (historia, uskonnot, uskonnottomuus, etiikka, argumentaatio, medianlukutaito, maailmankuvien synty).

• Mahdollisuus syventävään oman tradition opetukseen erillisenä, selkeästi vapaaehtoisena kokonaisuutena (esim. seurakuntien ja yhteisöjen kautta tai koulun järjestämänä valinnaisena, jos lainsäädäntö mahdollistaa).

• Yhteiset pelisäännöt: läpinäkyvyys, opetussuunnitelmaperustaisuus, ei indoktrinaatiota. Oman uskonnon opetuksen pitää olla julkista, oppien kaikkien nähtävillä. Salaseuroihin suhtaudutaan ankarasti. Ne koulitaan päättäväisesti ja viipymättä. Liberaalilla demokratialla on omat rajansa, joita ei ylitetä.

Näin lapsi saa sekä yhteisen sivistyksen että tilan omalle identiteetille ilman, että koulu karsinoi oppilaita maailmankuvan mukaan. Emmehän karsinoi lapsia koulussa sen mukaan mitä musiikkia he kuuntelevat.

Yhteinen katsomusaine ei uhkaa kristillistä perinnettä. Se palauttaa koulun perustehtävään: kasvattaa lapsista hyviä ihmisiä ja kriittisiä, mutta empaattisia kansalaisia, jotka osaavat elää erilaisten ihmisten ja arvojen kanssa, toisiaan kunnioittaen, liberaalin ja demokraattisen valtion puitteissa, jossa valta kuuluu kansalaisille. Se on sekä lasten etu että tasavallan etu.

Jos joku kaipaa tähän loppuun teologista pointtia: Jeesuksen opetuksissa oli paljon rakkautta, ei karsinointia. Ei tarvetta rakentaa koulusta maailmankatsomusten poteroita. Rakasta vihollistasi kuin itseäsi.

P.S. Mitä kaikille yhteisessä katsomusaineessa opettaisiin? Tässä muutama esimerkki. Uskallan väittää, että tällaisia aiheita ei käsitellä minkään uskonnon tunnilla vaikka nämä perustuvat uskonto- ja historiatieteisiin.

Islamilainen Suomi - Vieraana Marko Juntunen

Jumalan kehittivät työttömäksi joutuneet virkamiehet - Kaikkivaltias synnytettiin vallankumouksen seurauksena. (Aihetta käsittelevä kirja polttettiin roviolla joidenkin kristittyjen toimesta Suomessa 2025).

Jeesuksen seuraajasta pedofiiliskandaaleihin: paaviuden tuhatvuotinen tarina.