Velkajarru voi olla perustuslain vastainen. Vastine edustaja Harjanteen blogiin

  

Parlamentaarisen sopimuksen ja finassipoliittisen lakiehdotuksen valtiosääntöoikeudellinen tarkastelu kansalaisen näkökulmasta.

(Julkaistu ensikerran Cows Fly Now blogissani)

Ensimmäisenä haluan todeta, että Suomessa valtion velka on ongelma, mutta ehdotettu velkajarru ei ole ratkaisu Suomen kansantaloudellisiin ongelmiin. Talouspoliittisista vaihtoehdoista sekä velkajarruun liittyvistä ongelmista on kirjoitettu riittävästi esim. täällä, täällä ja täällä.

Selvää on myös, että Suomen talouspolitiikka ei ole onnistunut tuottamaan kasvua pitkään aikaan. Talouspolitiikan pitäisi mielestäni muuttua laadullisesti ja velkajarru on tässä mielessä askel väärään suuntaan, sillä se pahimmillaan lukitsee talouspolitiikan nykyiselle kärvistelyn ja näivettymisen uralle.

Suomalaisesta politiikasta puuttuu kasvun visio, julkisten tehtävien prioriteetit ovat hukassa ja kaikkiin julkisen talouden ongelmiin ratkaisuksi nähdään leikkaaminen. Velkajarru on tämän kehityksen jatkumo.

Vaikka tällaisen politiikan tulokset ovat kaikkien selvästi nähtävillä, valtiontalouden “leikkaamiselle” tai “sopeutuksille” ei nähdä olevan vaihtoehtoja vaikka ne ovat tuottaneet kansantaloudellisesti suboptimaalisia tuloksia valtion ydintehtävissä (ks. kirjoitukseni “Suomalaisen koulutusjärjestelmän kriisi”).

Tässä tekstissä kiinnitän kuitenkin huomion mahdollisesti vielä laajempaan ongelmaan, nimittäin velkajarrun perustulailliseen asemaan. En ole perustuslain asiantuntija, enkä kirjoituksessani väitä, että velkajarru esitetyssä muodossa olisi perustuslain vastainen.

Väitän, että seuraavan tarkastelun pohjalta asiaan näyttää liittyvän selvittämisen arvoisia seikkoja, tulkintoja ja avoimia kysymyksiä, jotka olisi syytä sekä poliitiikojen että asiantuntijoiden arvoida. Näistä pitäisi sitten käydä poliittinen debatti, jossa poliitikkojen pitäisi argumentoida vastauksensa selkeästi kansalaisille, ennenkuin velkajarru etenee yhtään pidemmälle prosessissa. 
 
Poliittinen vaatimukseni siis on, että tässä tarkastelussa esiin nostamani argumentit osoitetaan hyvillä perusteilla vääräksi ja avoimiin kysymyksiin saadaan perustellut vastaukset.
 
Teksti on pitkä, mutta asia on mielestäni tärkeä. Käsittelen ensin perustuslailliset seikat ja vastaan sen jälkeen edustaja Harjanteen blogissaan esittämiin argumentteihin.

Velkajarrun oikeudellinen asema on epäselvä

Tässä analyysissa tarkastellaan velkajarrua perustuslain ja kansalaisten poliittisten oikeuksien näkökulmasta. Lähtökohtana on käytetty MTV Uutisten 14.10.2025 julkaisemaa sopimustekstiä “Parlamentaarinen sopimus julkisen talouden hoitamisesta” so. velkajarru, joka kuvaa parlamentaarisesti sovittuja tavoitteita ja menettelyjä julkisen talouden ohjaamiseksi. Jos lopullinen hallituksen esitys tai laki poikkeaa olennaisesti tästä tekstistä, perustuslaillinen arvio voi muuttua.

Voi olla myös niin, että minulla ei ole kaikkea asiaan liittyvää tietoa käytössä. Hallituksen esitys keräsi jo aiemmin ankaraa kritiikkiä, joten liityn tähän joukkoon nyt kriittisen kansalaisen näkökulmasta (ks. esim BIOS ja kaikki muut lausunnot).

Näillä tiedoin on kuitenkin niin, että velkajarrun tarkkaa oikeudellista asemaa ei ole kuitenkaan toistaiseksi selkeästi määritelty: On epäselvää, missä määrin kyse on vain poliittisesti sopimuksesta, missä määrin sen sisältö on tarkoitus säätää laeiksi ja onko selvitetty missä määrin kokonaisuus tai osia siitä pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä?

Miten täsmälleen tällaistä lain ja sopimuksen epämääräistä kokonaisuutta voi muuttaa myöhemmin?Sopimuksessa on mainittu, että sitä voidaan muuttaa 3/4 enemmistöllä edukuntapuolueista.

Millä perusteella tällainen enemmistö asetetaan? Jos kyseessä on laki, niin niitä voi muuttaa 1/2 enemmistöllä, jos taas kyseessä on poliittinen sopimus, niin silloin tämä on sopimus puoluiden välinen asia, kenties vaalitemppu, joka toisaalta on vain paperi, jota voi käyttää vaikka huonona vessapaperina. Puolueiden välisillä poliittisilla sopimuksilla ei ole lain voimaa. Juuri tämä epämääräisyys on ongelma.

Toisaalta velkajarru on juhlavasti nimetty “Parlamentaarinen sopimus julkisen talouden hoitamisesta”. Toisaalta se on kirjoitettu lakikielellä ja esim.“9 § Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2026” kertoo siitä, että ilmeisesti jokin laki astuu voimaan tuona päivänä. Käsittelemme velkajarrua siis kuin se olisi lakiehdotus ja siihen liittyvä poliittinen sopimus, jotka on kirjoittettu jostakin syystä samaan tekstiin.

1. Johdanto

Valmisteltavana oleva lakipaketti ja siihen liittyvä parlamentaarinen sopimus eli “velkajarru” pyrkivät vahvistamaan Suomen julkisen talouden kestävyyttä asettamalla vaalikausien yli ulottuvia velka- ja alijäämätavoitteita lailla. Tavoitteena on tehdä finanssipolitiikasta pitkäjänteisempää ja vakaampaa.

Arviointi keskittyy erityisesti seuraaviin ongelmakohtiin:

1. Parlamentaarisen työryhmän rooli rahoitusasematavoitteiden asettajana

2. Ylivaalikautisten tavoitteiden oikeudellinen sitovuus

3. Päätösvallan siirto teknokraattisille elimille ja ministeriölle

4. Valtiovarainministeriön kaksoisrooli valmistelijana ja valvojana

5. Kansalaisten poliittisten oikeuksien ja eduskunnan budjettivallan kaventuminen

2. Perustuslaillinen kehys

2.1 Vallanjako ja parlamentarismi (PL 3 §)

“Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka myös päättää valtiontaloudesta. Toimeenpanovaltaa käyttää tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.” (PL 3 §)

Talouspolitiikan suunta ja budjetti kuuluvat selkeästi eduskunnan päätösvallan piiriin. Tämä toimivalta ei ole siirrettävissä pysyvästi muille elimille ilman perustuslain muutosta.

2.2 Eduskunnan budjettivalta (PL 84 §)

“Valtion talousarvion hyväksyy eduskunta. Talousarviossa päätetään valtion tuloista ja menoista sekä muista taloudenhoidon perusteista.” (PL 84 §)

Budjettivalta on yksi eduskunnan keskeisimmistä tehtävistä. Tulevien eduskuntien budjettivaltaa ei voida rajoittaa sitovilla sääntelymekanismeilla, jotka eivät perustu uuteen poliittiseen päätökseen.

2.3 Norminantovaltuudet (PL 80 §)

“Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Asetuksenantovaltuudet on rajattava täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.” (PL 80 §)

Jos parlamentaarinen työryhmä tai teknokraattinen elin saa tosiasiallista norminantovaltaa ilman tarkkarajaista mandaattia, se rikkoo tämän säännöksen henkeä.

2.4 Kansanvalta (PL 2 §)

“Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” (PL 2 §)

Kansalaisilla on oikeus vaikuttaa talouspolitiikan linjaan vaalien kautta. Vaaleissa kansalaiset delegoivat vallan valitsemilleen edustajille. Jos finanssipoliittiset reunaehdot lukitaan yli vaalikausien tavalla, joka kaventaa vaalien merkitystä, tämä heikentää kansalaisten absoluuttista poliittista valtaa.

2.5 EU-oikeus (PL 94–95 § ja Fiscal Compact)

EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä Fiscal Compact velvoittavat jäsenvaltioita säilyttämään finanssipolitiikan kurinalaisuuden, mutta eivät edellytä päätösvallan siirtoa kansalliselta parlamentilta pysyvästi ulkopuolisille elimille. Suomi voi toteuttaa velvoitteet tavalla, joka säilyttää parlamentaarisen päätösvallan.

3. Ongelmakohdat

3.1 Parlamentaarinen työryhmä sitovien tavoitteiden asettajana

Ehdotuksessa parlamentaarinen työryhmä asettaa vaalikauden ja ylivaalikautiset rahoitusasematavoitteet, joita hallitusten ja eduskuntien on noudatettava.

Ongelma: työryhmällä ei ole perustuslaillista mandaattia päättää sitovista finanssipoliittisista tavoitteista. Se ei ole osa perustuslaissa määriteltyä valtiojärjestystä, eikä sen päätöksiä vahvisteta eduskunnassa muodollisesti.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että poliittisia tavoitteita voidaan asettaa parlamentaarisissa elimissä, mutta päätösvaltaa ei voida siirtää niille sitovalla tavalla (peVL 2012 vp).

Arvio: Työryhmän toimivalta saattaa muodostaa PL 3 ja 84 §:n vastaisen vallansiirron.

3.2 Ylivaalikautiset tavoitteet ja tulevien eduskuntien sitominen

Lakiehdotus asettaa lailla velka- ja alijäämätavoitteet kahdeksan vuoden aikavälille. Tämä rajoittaa tulevien hallitusten ja eduskuntien mahdollisuuksia muuttaa finanssipolitiikan suuntaa poliittisen tahdon mukaisesti.

Perustuslakivaliokunta on vakaussopimuksen yhteydessä painottanut, että kansallinen budjettivalta ei saa siirtyä pysyvästi ulkopuolisille elimille tai sitoutua yli vaalikausien tavalla, joka estää poliittista harkintaa muuttuneissa olosuhteissa (PeVL 21/2012 vp)

Arvio: Ylivaalikautiset oikeudellisesti sitovat tavoitteet ovat mahdollisesti PL 84 §:n vastaisia ja kaventavat kansanvaltaa (PL 2 §).

3.3 Päätösvallan siirto teknokraattisille elimille

Riippumaton finanssipolitiikan valvoja ja Talouspolitiikan arviointineuvosto arvioivat poikkeamien hyväksyttävyyttä ja tavoitteiden toteutumista. Vaikka muodollista päätösvaltaa ei anneta, arviot ovat poliittisesti määrääviä.

Perustuslakivaliokunta on PeVL 21/2012 vp:ssa korostanut, että teknokraattisten elinten roolin pitää olla arvioiva ja neuvova, ei poliittiseen päätöksentekoon rinnastettava.

Arvio: Ehdotus saattaa siirtää tosiasiallista päätösvaltaa elimiin, joilla ei ole demokraattista vastuuta. Tämä ehdotus saattaa rikkoa PL 3 §:n parlamentarismin periaatetta.

3.4 Valtiovarainministeriön mahdollinen kaksoisrooli

Ehdotuksen mukaan Valtiovarainministeriö ilmeisesti toimii:

1. Talouspolitiikan valmistelijana, joka laatii makrotalousennusteet ja finanssipolitiikan vaikutusarviot.

2. Valvojana, joka toimii parlamentaarisen työryhmän sihteeristönä ja vaikuttaa finanssipolitiikan toteutumisen arviointiin.

Tämä kaksoisrooli aiheuttaa institutionaalisen jännitteen: ministeriö valvoo omaa politiikkaansa. Valtiosääntöisesti tämä kaventaa eduskunnan ja hallituksen välistä poliittista vastuusuhdetta ja lisää ministeriön hallinnollista valtaa ilman vastaavaa parlamentaarista kontrollia.

Arvio: VM:n mahdollinen kaksoisrooli heikentää parlamentaarista päätöksentekoa ja hämärtää poliittisen vastuun ketjua. Tämä on ongelmallista erityisesti, jos ministeriön laatimia ennusteita ja arvioita käytetään sitovien tavoitteiden perustana ilman eduskunnan erillistä hyväksyntää.

3.5 Kansalaisten poliittisten oikeuksien kaventuminen

Velkajarru lukitsee finanssipoliittiset linjaukset yli vaalikausien tavalla, joka heikentää vaalien merkitystä ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa talouspolitiikkaan. Tämä koskee erityisesti PL 2 §:n mukaista kansanvaltaisuuden periaatetta.

Arvio: Kansalaisten poliittiset oikeudet kaventuvat, kun finanssipolitiikka irrotetaan demokraattisesta ohjauksesta ja lukitaan lakiin ja työryhmän päätöksiin.

4. Yhteenveto ja muutosehdotukset

Taulukko: Velkajarrun ongelmakohdat

Muutosehdotukset:

1. Parlamentaarisen työryhmän rooli rajattava neuvoa-antavaksi; tavoitteet vahvistettava eduskunnassa.

2. Ylivaalikautiset tavoitteet säädettävä poliittisina linjauksina, ei oikeudellisesti velvoittavina.

3. Teknokraattisten elinten rooli määriteltävä selkeästi arvioivaksi ja raportointiin keskittyväksi.

4. VM:n rooli erotettava valmistelussa ja valvonnassa institutionaalisesti, siten että VM ei valvo itseään. HUOM! Mikäli kyseessä on vain polittinen sopimus, valvojaongelmaa ei ole, koska roolia ei tarvita.

5. Eduskunnan ja kansalaisten demokraattinen ohjausvalta pitää säilyttää muuttamalla lakiesityksen peruslogiikkaa, mikäli ““Parlamentaarinen sopimus julkisen talouden hoitamisesta” päädytään säätämään laieksi.

5. Johtopäätös

Velkajarru voi olla valtiontaloudellisesti jonkinlainen keino, jolla Suomen kansantalouden ongelmia voidaan yrittää ratkaista. Kansantaloudellisesti se on kuitenkin heikosti perusteltu ja se on mahdollisesti valtiosääntöoikeudellisesti hyvinkin ongelmallinen. Se rajoittaa eduskunnan budjettivaltaa, siirtää päätösvaltaa ulkopuolisille elimille ja kaventaa kansalaisten poliittisia oikeuksia tavalla, joka on mahdollisesti ristiriidassa perustuslain 2, 3, 80 ja 84 §:n kanssa.

Lakiesitys tulisi käsitellä perustuslakivaliokunnassa perusteellisesti ja muuttaa siten, että demokraattinen päätöksenteko ja parlamentaarinen vastuu säilyvät.

Edustaja Atte Harjanteen blogin argumentit ja vasta-argumentit kansalaisten poliittisen vallan ja perustuslain näkökulmasta

Alkuun on syytä todeta, että arvostan edustaja Harjannetta poliitikkona. Tässä velkajarrukysymyksessä olemme eri mieltä. Harjanne saattaa olla tyytyväinen, että huonosta sopimuksesta saatiin vähemmän huono. Vihreät puolueena olivat viime metreille saakka kriittisiä velkajarrua kohtaan, kunnes käänsivät takkinsa ks. esim. BIOS ja Hyrkkö moittivat velkajarruaja VM:n vallasta Vihreät ovat olleet huolissaan jo pitkään “Tutkimus: Budjetista päättävät ne, joille se ei perustuslain mukaan kuulu”.

Takinkääntö on politiikassa toisinaan hyve, jos saamme esim, uutta tietoa tai olosuhteet muuttuvat. Velkajarrun tapauksessa perusteita takinkäännölle ei mielestäni ole ja tätä koko sopimusta ei olisi ensinkään pitänyt tehdä. Kritiikkini koskee siis kaikkia poliittisia puolueita, jotka ovat tässä mukana. Miksi teitte sopimuksen ja miksi teitte sen vieläpä näin sekavalla tavalla, jossa on ilmeisiä huolia perustuslaillisuuden ja kansalaisten poliittisen vapauden suhteen?

Edustaja Harjanteen argumentit ovat kuitenkin varsin kelvollinen yritys puolustaa sopimusta tietystä näkökulmasta, joten puran argumentit sellaisena kuin ne parhaiten ymmärrän ja esitän niihin vasta-argumentit. Debatti on demokratian ydin. Ehkä edustaja Harjanne lukee tämän ja argumentoi sitten vaikkapa kommenteissa. Toivottavasti myös muiden puoleiden edustajat osallistuvat debattiin omilla argumenteillaan.

1. Johdanto

Edustaja Harjanne kirjoitti 17.10.2025 julkaistussa blogissaan “Päätösten taloudellisten vaikutusten arviointiin tarvitaan nykyistä laajempi näkökulma” puolustuksen ja jatkokehityksen parlamentaariselle sopimukselle (velkajarru) ja finanssipoliittisen lain muutoksille. Blogi vastaa sopimukseen kohdistettuun kritiikkiin korostamalla erityisesti valtiovarainministeriön (VM) vaikutusarviointikyvyn parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista.

Tässä analyysissa puretaan blogin pääväitteet ja vastataan niihin Suomen perustuslain ja kansalaisten poliittisten oikeuksien näkökulmasta. Tarkastelun ytimessä on kysymys: muuttaako ehdotettu järjestelmä vallan tasapainoa tavalla, joka kaventaa eduskunnan ja kansalaisten tosiasiallista valtaa talouspolitiikassa?

2. Blogin pääväitteet ja vasta-argumentit

2.1 VM:n vaikutusarviointikyvyn vahvistaminen ei poista päätösvallan siirron ongelmaa

Harjanne korostaa, että sopimuksessa VM:n vaikutusarviointikykyä parannetaan, mikä tekee päätöksenteosta laadukkaampaa. Tämä sinänsä on perusteltu tavoite: Hyvät päätökset vaativat hyviä arvioita. Mutta laadukkaammat arviot eivät muuta sitä perustuslaillista perusongelmaa, että sopimus pyrkii sitomaan poliittisia päätöksiä näihin arvioihin.

Jos hallituksen on velvollisuus perustaa päätöksensä VM:n arvioihin tai poikkeaminen edellyttää raskasta menettelyä, päätösvaltaa siirtyy arvioiden laatijalle. Tällöin kysymys ei ole enää teknisestä valmistelusta vaan normatiivisesta ohjauksesta, joka on perustuslain 3 §:n ja 84 §:n mukaan varattu eduskunnalle.

2.2 VM:n vallan kasvun vähättely ei poista legitimiteettikysymystä

Harjanne esittää, että VM:n roolia vain selkiytetään eikä sille anneta olennaisesti uutta valtaa. Tämä on kuitenkin muotoilukysymys: jos VM:n arvioista tulee päätöksenteon lähtökohta, josta poikkeaminen on poliittisesti tai oikeudellisesti vaikeaa, ministeriön rooli muuttuu de facto sääntely- ja portinvartijarooliksi.

Tämä on ongelmallista erityisesti, jos VM toimii sekä talouspolitiikan valmistelijana ja vaikutusarvioiden tuottajana sekä valvojana. Tämä kaksoisrooli hämärtää poliittisen vastuun ketjua: ministeriö arvioi omaa politiikkaansa ja ohjaa päätöksiä samoilla oletuksilla, joita se on itse määrittänyt.

2.3 Riippumattomuuden korostaminen ei poista demokratiaan liittyviä ongelmia eikä talousmalleihin liittyvä poliittista ongelmaa

Harjanne painottaa Talouspolitiikan arviointineuvoston ja VM:n arvioiden riippumattomuutta. Riippumattomuus voi lisätä arvioiden uskottavuutta, mutta se ei ratkaise kahta keskeistä ongelmaa:

1. Demokraattinen legitimiteetti: Riippumattomat elimet eivät ole poliittisesti vastuullisia. Perustuslakivaliokunta on todennut vakaussopimuksen yhteydessä (PeVL 21/2012 vp), että teknokraattisten elinten roolin on oltava arvioiva, ei päätöksentekoon rinnastettava.

2. Talousmallien oletusten poliittisuus ja herkkyys: Taloudelliset vaikutusarviot perustuvat oletuksiin, jotka eivät ole neutraaleja, vaan sisältävät poliittisia valintoja (esim. talouskasvun, korkotason, investointien, käyttäytymisen ja politiikan vaikutusten oletukset). Pieni muutos oletuksissa voi johtaa täysin erilaiseen johtopäätökseen — tämä on osoitettu laajasti taloustieteellisessä kirjallisuudessa:

• JRC Sensitivity Analysis report

• Saltelli: Sensitivity analysis — scope and limitations

• Why So Many Published Sensitivity Analyses Are False

• JRC 2023: Towards a more comprehensive assessment of socio-economic impacts of EU policies

Näiden mukaan vaikutusarvioiden tulokset voivat olla hyvin herkkiä mallien rakenteellisille oletuksille. Oletusten valinta on poliittinen kysymys. Se määrittää, millainen todellisuus talousmallin kautta esitetään. Jos poliittiset päätökset sidotaan malliarvioihin, oletusten laatijat saavat tosiasiallista poliittista valtaa ilman demokraattista mandaattia (ks. myös kirjoitukseni “Arvio hallituksen 23.4.2025 puoliväliriihessä esittelemän kasvupaketin kannattavuudesta pitkällä aikavälillä”)

2.4 VM:n historialliset ennustevirheet tukevat poliittisen harkinnan tarvetta

Harjanne mainitsee, että VM:n ennusteet ovat olleet historiassa liian optimistisia, ja siksi arviointikykyä pitää parantaa. Tämä on sinänsä totta, mutta se vahvistaa argumentin poliittisen harkinnan välttämättömyydestä: Jos mallit ja oletukset voivat olla virheellisiä, ei ole demokraattisesti kestävää sitoa päätöksiä pysyvästi niiden varaan.

Sen sijaan eduskunnalla ja hallituksella on oltava selkeä mahdollisuus poiketa arvioista poliittisen harkinnan perusteella — muuten virheelliset oletukset voivat lamauttaa talouspolitiikan ja aiheuttaa vakavia häiriöitä. Ennen kaikkea lukittautuminen saattaa aiheuttaa merkittävää haittaa kansalaisille. (Ks. kirjoitukseni “Suomalaisen koulutusjärjestelmän kriisi”)

2.5 Laaja-alaiset vaikutusarviot eivät poista oletuspolitiikan ongelmaa

Harjanne korostaa laaja-alaisten arvioiden (esim. ilmasto-, luonto- ja sosiaalivaikutukset) merkitystä. Tämä on tärkeä ja kannatettava kehityssuunta. Mutta laaja-alaisuus ei poista perusongelmaa: mallit ja niiden oletukset ovat poliittisia valintoja.

Jos esimerkiksi ilmastovaikutuksille tai perusturvan keikkauksissa annetaan mallissa tietty painoarvo, se on poliittinen valinta, ei neutraali tekninen ratkaisu. Tällöin mallin laatija tai arvioija käyttää valtaa määrittämällä, mitä pidetään yhteiskunnallisesti merkittävänä ja miten vaikutuksia punnitaan. Tämä päätösvalta on kansanvaltaisten instituutioiden, ei virkamiesten tai valvojien, tehtävä. (ks. myös kirjoitukseni “Arvio hallituksen 23.4.2025 puoliväliriihessä esittelemän kasvupaketin kannattavuudesta pitkällä aikavälillä”)

3. Johtopäätökset

Harjanteen blogin keskeinen ongelma on, että se tarkastelee järjestelmää teknisestä näkökulmasta ja olettaa, että paremmat ja riippumattomammat vaikutusarviot ratkaisevat legitimiteettiongelmat. Tämä ei pidä luultavimmin perustuslain näkökulmasta paikkaansa, kuten olen yllä esittänyt.

• Vaikutusarvioiden parantaminen ei muuta sitä, että poliittinen valta kaventuu, jos päätöksenteko sidotaan malleihin, arvioihin sekä “riippumattomien” valvojien lausuntoihin.

• Talousmallien oletukset ovat herkkiä ja poliittisia, ja niiden valinta siirtää tosiasiallista päätösvaltaa mallintekijöille. Tämähän nimenomaan on nykytilanne, jossa VM mallintaa ja valmistelee. Nyt tätä valtaa halutaan vielä laajentaa ja ilmeisesti VM:lle halutaan antaa myös jonkinlaisen valvojan rooli, jossa valvoja valvoo itse valmistelemaansa politiikkaa.

• Kansalaiset eivät voi vaaleissa vaikuttaa siihen, mitä oletuksia käytetään, mikä heikentää PL 2 §:n mukaista kansanvaltaisuutta. Tämä on totta jo nykytilanteessa ja pitäisi pikimiten korjata siten, että juuri mallien oletuksista käydään avointa poliittista debattia eikä pelkästään mallien tuottamista tuloksista.

• Parlamentaarinen päätösvalta ja poliittinen harkinta pitää säilyttää ensisijaisena, ja vaikutusarviot pitää asemoida tukemaan, ei rajaamaan sitä.

Tämä ei ole argumentti arviointien kehittämistä vastaan, vaan sitä vastaan, että arvioista tehdään poliittisesti sitovia reunaehtoja, jotka mahdollisesti kaventavat eduskunnan ja kansalaisten valtaa ilman huolellista puntarointia velkajarrun perustuslaillisuudesta.

[Tarkastelun kirjoittamiseen on käytetty tekoälyn apua sekä 30 vuoden kokemustani politiikan teoriasta että käytännöstä. Tekstissä olevat virheet ja mahdolliset väärinymmärykset ovat luonnollisesti minun vastuullani. Yleisesti toivon, että olen ymmärtänyt tämän perustuslaillisen asian väärin, se on jo selvitetty, mutta nämä seikat eivät ole vielä tiedossani. Tässä tapauksessa pyydän esittämään korjaukset ja vasta-argumentit kommenteissa.
 
Olen ollut myös Vihreän puoleen kuntavaaliehdokas Helsingissä vuonna 2012. Vaaliteemani liittyi Apotti-hankinnan vastustamiseen ja sille vaihtoehtoisen etenemisen edistämiseen. Voit lukea sen aikaisista teemoistani täältä 
 
Tämän jälkeen olen seurannut politiikkaa aktiivisena kansalaisena. Voit lukea poliittisia mielipiteitäni ja ammatillisia kirjoituksiani tästä samasta Cow Fly Now blogista. Olen myös Libeeralipuoleen jäsen elokuusta 2025 lähtien.]