Suomen on investoitava tulevaisuuteen, ei menneisyyteen

 

Tähän 2009 mielipiteeseeni voin edelleen täysin yhtyä. Sen lisäksi täytyy todeta, että tässä tunnistettu poliittinen riski elvytyksen kohdistumisesta vanhoihin rakenteisiin, on toteutunut lähes 100 prosenttisesti. Suomessa ei ole ollut talouskasvua koko aikana lukien 2009.

”Ajatuskokeilua olennaisempaa on puntaroida poliittista perustaa, jolla rahoista päätetään. Elvytyksen lähtökohtana pitää olla uusien rakenteiden syntyminen.

Nyt poliittinen keskustelu nojautuu liiaksi vanhoihin rakenteisiin ja ajattelumalleihin. Vaarana on, että elvystyspolitiikka sivuuttaa olennaisia mahdollisuuksia luoda vahvaa ja innovatiivista toimeliaisuutta, joka hyödyttää ennen kaikkea kansalaisia.

Itse John Maynard Keynes totesi suunnilleen: ”Vaikeus ei ole ensinkään uudenkeksimisessä, vaan vanhasta eroon pääsemisessä”.

Tässä on tuoreempi kirjoitukseni samasta aiheesta, jota HS ei julkaissut, joten julkaisen sen tässä. 

Suomen taloudellinen asema ja yhteiskunnallinen suunta ovat käännekohdassa. Globaalit kilpailijat, erityisesti Aasian maat ja Yhdysvallat, panostavat massiivisesti uusiin teknologioihin, dataan ja teollisuuden uudistamiseen tekoälyllä. 

Samaan aikaan Suomessa käydään vuodesta toiseen keskustelua samoista, jo yli vuosisadan vanhoista infraratkaisuista, radoista ja väylistä, ikään kuin fyysinen betoni olisi edelleen talouden paras kasvumoottori.

Todellisuus on karu: fyysinen infra on välttämätöntä, mutta se ei pelasta kilpailukykyä. Menneisyyden investointimallit eivät riitä. Suomi tarvitsee rohkean käännöksen kohti teknologioita, jotka eivät vain ylläpidä nykytilaa, vaan luovat uutta liiketoimintaa, vientiä ja kansallista turvaa.

Suomi ei nouse raideliikenteellä vaan datalla, avaruudella ja tekoälyllä

Ratahankkeet ovat tärkeitä, mutta niiden taloudellinen vaikutus on rajallinen ja hitaasti realisoituva. Jokainen miljardi, joka sidotaan 30–50 vuoden takaisinmaksuaikaan, on pois investoinneista, joiden kansantaloudellinen tuottopotentiaali syntyy jo muutamassa vuodessa.

Sen sijaan suomalainen osaaminen avaruusteknologiassa, datassa, kvanttilaskennassa ja tekoälyssä kasvaa kovaa vauhtia. Näissä segmenteissä Suomi voi olla globaali edelläkävijä, ei perässähiihtäjä, joka korjaa vanhaa infraa samalla kun muut rakentavat uutta maailmaa.

Esimerkiksi satelliittiteknologia tarjoaa alati kasvavan markkinan: valvonta, ilmastotieto, logistiikka, siviili- ja puolustuskäyttö, maanviljely, kriisinhallinta ja reaalisen maailman mallintaminen. Data on tämän vuosisadan käyttövoima. Se on alusta tekoälyn hyödyntämiselle toisin kuin raidehankkeet. Kiskoilla ei voi korjata sosiaali- ja terveypalveluita. Datalla ja tekoälyllä voi.

Investoinnit tulevaisuuteen ovat investointeja menestykseen

Jos Suomi haluaa olla pohjoinen teknologinen veturi, investointien painopiste on siirrettävä:

- koulutukseen ja tutkimukseen. Näiden merkitys vain kasvaa.

- avaruus- ja satelliittiliiketoimintaan

- tekoälyyn ja kvanttilaskentaan

- digitaaliseen huoltovarmuuteen ja kyberturvaan

- älykkääseen teollisuuteen

Näissä kaikissa Suomi voi aidosti voittaa. Ne tuottavat korkean lisäarvon vientiä, uusia yrityksiä, teknologista suvereniteettia ja alan työpaikkoja. Ne tuottavat arvoa, jota muut haluavat ostaa, ja jonka varaan voidaan rakentaa seuraavan sukupolven talous.

Riskien välttely on suurin riski

Historia ei tunne maata, joka olisi kasvanut säästämällä ja korjaamalla vanhaa. Kasvu saavutetaan ottamalla hallittuja riskejä, investoimalla uuteen. Uskomalla siihen, mihin maailma on menossa, ei siihen mistä se on tulossa.

Suomi voi valita, haluaako se olla seuraavan 30 vuoden aikana olla tunnettu innovatiivisista yrityksistä, avaruusteknologiasta, tekoälyosaamisesta ja datavetoisesta teollisuudesta, korkealuokkaisista julkisista palveluista, onnellisista ihmisistä vai museovaltio, joka odottaa junaa, joka ei koskaan saavu?”