VAPAUDEN KAIHO - LIBERAALEJA MERKINTÖJÄ TASAVALLASTA

Kansanedustaja Päivi Räsäsen ympärille rakentunut sananvapauskiista ei ole ensisijaisesti oikeudellinen tai teologinen episodi. Se on poliittinen performanssi, autoritaarinen sirkus, jossa uskontoa käytetään vallankäytön välineenä liberaalin demokratian perusarvoja vastaan. Räsäsen tapaus on osa laajempaa ilmiötä. Suomalaisessa julkisessa keskustelussa uskonnon ja politiikan raja on viime vuosina hämärtynyt tavalla, jota on tarkasteltava kriittisesti. Esimerkki uskonnollisesti motivoituneesta autoritaarisesta ajattelutavasta on Uusi Tie -sivustolla julkaistusta tekstistä “Kun lasta ei kuulu – voiko kristitty aviopari turvautua hedelmöityshoitoihin? . (7/2020) Teksti nojaa “lisääntymiskäskyyn", jota käsitellään yksiselitteisenä, ylhäältä annettuna normina.  Lisääntymiskäsky on tarkoitettu aviopareille, eikä lasta pidä yrittää kolmannen osapuolen kanssa tai yksinään. Lapsi ei ole subjektiivinen oikeus vaan avioliiton siunaus ja Jumalan lahja. Sitä paitsi lahjoitetuilla sukusoluilla...

​ Nimimerkki “Päivän Byrokraatti” on julkaissut mielipiteen Alex Prettin kuolemasta ICE-agentin ampumana. Teksti nauttii täyttä sananvapauden suojaa, ja sen julkaiseminen on täysin oikeutettua. Samoin on oikeutettua arvioida sen argumentaatiota kriittisesti. Tarkastelen tässä, miksi tekstin lähestymistapa edustaa autokraattista ajattelua. Ei siksi, että se esittää mielipiteen Prettin tapauksesta, vaan siksi, että se rakentaa järjestelmällisesti ajatusmallia, jossa kansalaisten perusoikeudet ovat ehdollisia ja valtion voimankäyttö normalisoituu. “Päivän Byrokraatti” aloittaa tekstinsä ilmoittamalla, mistä median pitäisi kirjoittaa: " Siinä missä lehdistön huomion tulisi olla Iranin kansannousussa ja islamistivallan murhaamissa kymmenissä tuhansissa mielenosoittajissa, vasemmistotoimittajat näyttävät keskittyvän" rakentamaan sankaritarinaa viikonloppuna ICE:n agenttien luoteihin kuolleesta   Alex Prettistä" Tämä on klassinen autokraattinen aloitus. Määrittely siitä, mikä ...