Suomalaisen luontosuhteen tekopyhyydestä

Suomalaisen luontosuhteen tekopyhyys alkaa siitä, jos pidämme omaa luonnonkäyttöämme lähtökohtaisesti vastuullisena ja huomaamme ongelman vasta, kun metsäkoneen perässä on vieras logo.

Luonnolle ratkaisevaa on se, mitä sille teemme.

On tietysti hyvä, että suomalaiset ovat huolissaan Googlen Muhoksen-hankkeen noin 330 hehtaarin hakkuista ja niiden mahdollisista vesistövaikutuksista. Yhtiön toimintaa ja viranomaisten menettelyjä pitää arvioida kriittisesti. Hakkuiden lainmukaisuutta selvitetään, ja Google on kiistänyt toimineensa lainvastaisesti.

Jos tämä tapaus järkyttää meitä, meidän pitäisi katsoa paljon tarkemmin ympärillemme.

Muhos on yksi näkyvä esimerkki siitä, miten Suomessa muutetaan luontoa taloudellisen toiminnan tarpeisiin. Nyt tekijänä on kansainvälinen teknologiayhtiö ja tarkoituksena datakeskus. Metsä- ja maatalouden kohdalla olemme tottuneet pitämään laajamittaista luonnon muokkaamista tavallisena elinkeinotoimintana.

Me kuvittelemme olevamme luontoa rakastava ja siitä huolehtiva kansa. Käymme mökillä, marjastamme ja ihailemme järvimaisemaa. Luonnossa viihtyminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että yhteiskuntamme toimisi luonnon säilymisen hyväksi. Siitä kertovat tekojemme seuraukset.

Suomessa tavallinen metsätaloudellinen hakkuu perustuu yleensä metsänkäyttöilmoitukseen. Hakkuun voi aloittaa kymmenen päivän kuluttua ilmoituksen jättämisestä, ellei Metsäkeskus ole pyytänyt selvityksiä. Luontoarvot, kaavoitus ja muu lainsäädäntö asettavat rajoituksia, joten aivan mitä tahansa ei saa tehdä. Järjestelmä perustuu silti pitkälti ilmoittamiseen.

Lainmukaisuus ei myöskään takaa ekologista kestävyyttä. Luonto voi köyhtyä aivan laillisesti, hakkuualue ja ojitus kerrallaan.

Suomessa on metsätalouden piirissä noin 4,6 miljoonaa hehtaaria ojitettuja suometsiä. Mittakaava on kokonaan toinen kuin yhden datakeskuksen työmaa. Ojien kunnostaminen aiheuttaa kiintoainekuormitusta, ja syvälle kivennäismaahan ulottuvat ojat lisäävät eroosiota sekä fosforin kulkeutumista vesistöihin.

Kaikkia vesistöongelmia ei voi panna metsätalouden syyksi. Sen vaikutuksia ei voi kuitenkaan kuitata sillä, että metsä kasvaa takaisin. Puuston uusiutuminen ei itsessään palauta suon vesitaloutta, puron pohjaa tai kadonneita elinympäristöjä.

Maatalous puolestaan on Suomen vesistöjen suurin ravinnekuormittaja. Pelloilta huuhtoutuva fosfori ja typpi rehevöittävät vesiä. Kuormitusta syntyy muun muassa lannoituksesta, maan muokkauksesta, eroosiosta ja lannan käsittelystä. Nämä valumavedet ansaitsevat vähintään saman huomion kuin datakeskustyömaan vedet.

Samalla tuemme tuotantoa huomattavilla julkisilla varoilla. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2026 katsauksen mukaan Suomessa maksetaan viljelijätukia noin 1,72 miljardia euroa. Tästä noin 966 miljoonaa tulee kansallisesta rahoituksesta ja 752 miljoonaa EU:lta. Ympäristökorvauksiin ja luomutukiin kokonaisuudesta kohdistuu noin 276 miljoonaa euroa.

Kaikki maataloustuki ei ole ympäristötukea. Ruoantuotanto ja huoltovarmuus ovat hyviä syitä tukea maataloutta. Näin suuri julkinen panostus antaa kuitenkin yhteiskunnalle sekä mahdollisuuden että perusteen vaatia parempia ympäristötuloksia. Miljardiluokan tuella pitäisi pystyä ostamaan myös mitattavaa ympäristön paranemista.

Viljelijät toimivat niiden taloudellisten kannustimien ja ehtojen varassa, jotka olemme yhdessä rakentaneet. Siksi kritiikin pitää kohdistua myös tukijärjestelmään ja sen päättäjiin. Jos vaadimme uudelta teollisuudelta vastuullisuutta, saman vaatimuksen pitää koskea toimintaa, jota itse rahoitamme vuodesta toiseen.

Sama ristiriita näkyy yritystuissa. Vuonna 2025 energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistukea maksettiin 149,9 miljoonaa euroa, josta metsäteollisuus sai 82,1 miljoonaa, metalliteollisuus 44 miljoonaa ja kemianteollisuus 23,7 miljoonaa euroa. Kyse on yhdestä tukimuodosta, ei näiden alojen kaikista tuista. Etlan tutkimuskatsaus nostaa esiin sähköistämistuen heikon vaikuttavuuden: sen tarkastelemissa tutkimuksissa tuella ei havaittu vaikutusta yritysten kilpailukykyyn. Laajemmin Euroopan komission vuoden 2025 Suomi-arvion mukaan fossiilisten polttoaineiden tuet olivat Suomessa noin 1,1 miljardia euroa vuonna 2023. Tämä on eri rajauksella laskettu kokonaisuus, johon sisältyy myös verotukia, eikä summa tarkoita pelkästään metsäteollisuuden tai edes yksinomaan yritysten saamia tukia. Kaikkia teollisuustukia ei voi leimata haitallisiksi, mutta rahoitamme edelleen ympäristöä kuormittavaa toimintaa ja tukimuotoja, joiden taloudellisesta tehosta on heikkoa näyttöä. Luontorakkaudesta puhuvan yhteiskunnan pitäisi pystyä arvioimaan myös näitä rahavirtoja kriittisesti.

Luonnon heikkenemisestä on karuja numeroita.

Uhanalaisten lajien osuus arvioiduista lajeista nousi vuoden 2000 kahdeksasta prosentista 10,5 prosenttiin vuonna 2010 ja 11,9 prosenttiin vuonna 2019. Arviointien lajijoukot ja tietopohja muuttuvat, joten luvut eivät ole täysin muuttumattoman mittarin aikasarja. Ne eivät silti tue kertomusta luonnon tilan onnistuneesta turvaamisesta.

Tuttujen metsälintujen kehitys tekee muutoksen konkreettiseksi. Oulun yliopiston vuonna 2025 julkaisemassa yhteenvedossa hömötiaisen kannan kerrotaan vähentyneen 2000-luvulla 68 prosenttia ja töyhtötiaisen 41 prosenttia. Kyse on linnuista, joiden pitäisi kuulua tavalliseen suomalaiseen metsään.

Vuoden 2018 arviossa 76 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä luokiteltiin uhanalaisiksi. Luku tarkoittaa luontotyyppien osuutta, ei metsäpinta-alan osuutta. Ympäristöhallinnon mukaan pitkään jatkunut metsätalous on heikentänyt metsien luontaisia ominaispiirteitä merkittävästi.

Myös metsien ilmastohyöty on heikentynyt. Ilmastopaneelin vuoden 2026 raportin mukaan metsien puuston ja maaperän yhteenlaskettu hiilinielu oli vuosina 2000–2024 keskimäärin noin 29 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Vuosina 2021–2024 se oli enää noin 1,8 miljoonaa tonnia vuodessa. Raportti nimeää hakkuumäärien kasvun tärkeimmäksi yksittäiseksi syyksi hiilitaseen heikkenemiseen. Myös puuston kasvun hidastuminen ja maaperäpäästöt vaikuttavat kehitykseen.

Eikä luonnon kuormittaminen ole tuottanut jatkuvasti enemmän taloudellista arvoa käytettyä raaka-ainetta kohden. Uudenmaan liiton vuonna 2023 julkaiseman katsauksen mukaan metsäteollisuuden jalostusarvo käytettyä puukuutiometriä kohden oli puolittunut noin kahdessakymmenessä vuodessa. Samasta määrästä puuta syntyi siis aiempaa vähemmän taloudellista arvoa.

Tämä tekee hakkuumäärien kasvattamiseen nojaavasta ajattelusta entistä ongelmallisempaa. Meidän pitäisi saada jokaisesta käytetystä puukuutiosta enemmän hyötyä samalla, kun vähennämme luonnon kuormitusta. Talouden menestystä ei voi mitata sillä, kuinka paljon raaka-ainetta saamme liikkeelle.

Tätä taustaa vasten Muhoksesta ja datakeskuksista pitäisi keskustella.

Metsäteollisuuden haitat eivät oikeuta Googlen mahdollisia laiminlyöntejä. Yhtä vähän Googlen toiminta oikeuttaa sivuuttamaan metsäteollisuuden haitat. Samoja vaatimuksia pitää soveltaa molempiin.

Vertailussa on katsottava koko tuotantoketjua. Sellutehtaan luonnonkäyttö ulottuu tehdastontilta laajoille puunhankinta-alueille. Datakeskuksen vaikutukset ulottuvat puolestaan sähköntuotantoon, sähköverkkoihin, jäähdytykseen ja laitteiden valmistukseen. Pelkkä kuva raivatusta tontista ei kerro kummankaan toiminnan kokonaisvaikutuksia.

Datakeskuksen rakentaminen voi hävittää paikallisen metsäelinympäristön pysyvästi. Sen jatkuva toiminta ei kuitenkaan edellytä puuraaka-aineen korjuuta uusilta metsäalueilta. Tässä on mahdollisuus talouskasvuun, joka voisi kuormittaa Suomen metsäluontoa vähemmän kuin puunkäytön jatkuva lisääminen.

Mahdollisuus pitää toteuttaa kunnolla. Datakeskuksia on ohjattava sopiville, ensisijaisesti jo muokatuille alueille. Sähköntuotannon, sähköverkkojen ja vedenkäytön vaikutukset on arvioitava. Hukkalämpö on hyödynnettävä siellä, missä sille on todellista käyttöä. Hyöty riippuu muun muassa lämmön määrästä, lämpötilasta ja etäisyydestä käyttäjiin.

Samalla on kysyttävä, paljonko toiminnasta jää Suomeen osaamista, tuottavuutta, uusia yrityksiä ja muuta arvonlisää suhteessa sen käyttämiin resursseihin. Suuri investointisummaa koskeva tiedote ei yksin vastaa tähän kysymykseen. Datakeskusten paremmuus on osoitettava hankekohtaisesti.

Mutta jos leimaamme kokonaisen toimialan yhden hankkeen perusteella samalla, kun hyväksymme tutun tuotannon laajat ympäristöhaitat, saatamme torjua mahdollisuuden nykyistä kestävämpään vaurastumiseen. Silloin suojelemme myös totuttua talousrakennetta kriittiseltä tarkastelulta.

Muhoksen tapauksesta voisi seurata jotain hyvää: sama kiinnostus kohdistuisi kaikkiin niihin hakkuisiin, ojituksiin ja ravinnevalumiin, jotka eivät tavallisesti ylitä uutiskynnystä. Myös siihen, millaisia tuloksia saamme tuotantoa ylläpitävillä julkisilla tuilla.

Suomalaisen luontosuhteen tekopyhyys alkaa siitä, jos pidämme omaa luonnonkäyttöämme lähtökohtaisesti vastuullisena ja huomaamme ongelman vasta, kun metsäkoneen takana on vieras logo.

Luonnolle ratkaisevaa on se, mitä sille teemme.

---

Lähteet

• Muhoksen hakkuut ja asian selvittäminen: Yle: Viranomainen Googlen epäillyistä laittomista hakkuista sekä Ylen jatkouutinen Muhoksen tilanteesta ja noin 330 hehtaarin hakkuista.
• Hakkuiden ilmoitusmenettely: Metsäkeskus: Metsänkäyttöilmoitus.
• Ojitettujen suometsien pinta-ala: Luonnonvarakeskus: Kuivatuksesta kosteikkometsätalouteen.
• Metsäojituksen vesistövaikutukset: Suomen ympäristökeskus: Turvemaiden metsien käytön vesistö- ja ilmastovaikutusten torjunta.
• Maatalouden vesistökuormitus: Vesi.fi: Mikä likaa vesistöjä? sekä Rehevöittävä kuormitus.
• Viljelijätuet ja niiden rahoitus vuonna 2026: Luonnonvarakeskus: Maatalouspolitiikka 2026.
• Sähköistämistuki ja sen jakautuminen toimialoittain: Energiaviraston tiedote: Energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistukea maksettiin 149,9 miljoonaa euroa vuonna 2025.
• Yritystukien vaikuttavuus: Etla: Yritystuet vihreässä siirtymässä, muistio 174 (PDF).
• Fossiilisten polttoaineiden tuet Suomessa: Euroopan komissio: Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi 2025 – Suomi.
• Lajien uhanalaisuuden kehitys: Ympäristöhallinto: Suomen lajisto – Punainen kirja 2019, esite (PDF).
• Hömö- ja töyhtötiaisen väheneminen: Oulun yliopisto: Tinttitaipaleella opitaan auttamaan metsätiaisia.
• Metsäluontotyyppien tila: Ympäristöhallinto: Metsäluontotyyppien uhanalaisuus.
• Metsien hiilinielujen kehitys: Suomen ilmastopaneeli: Metsien hakkuiden, ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun yhteensovittaminen, raportti 1/2026 (PDF).
• Jalostusarvon kehitys käytettyä puukuutiometriä kohden: Uudenmaan liitto: Millaisilla ohjauskeinoilla turvaamme metsäluonnon ja hiilinielut? (2023).
• Hukkalämmön hyödyntämisen edellytykset: Espoon kaupunki: Uusiutuvan energian kuntakatselmus 2025, Motivan verkkopalvelussa (PDF).