Varhaiskasvatus ja perusopetus ovat julkisen sektorin tärkeimmät tehtävät

Kaikkein tärkein ja suurin vastuu lasten kasvatuksesta on vanhemmilla. Tämän lisäksi julkinen varhaiskasvatus ja perusopetus vaikuttavat olennaisesti siihen, saako jokainen lapsi perhetaustastaan, äidinkielestään ja asuinalueestaan riippumatta riittävän kielitaidon, perustiedot ja valmiudet rakentaa omaa elämäänsä. Jos epäonnistumme tässä tehtävässä, vahinkoja ei voida myöhemmin kokonaan korjata sosiaaliturvalla, kotouttamispalveluilla, ammatillisella koulutuksella tai työvoimapolitiikalla. Tällä on myös kansantaloudellinen merkityksensä.

Liberaalissa yhteiskunnassa koulutus on enemmän kuin julkinen palvelu muiden joukossa. Se antaa ihmiselle kyvyn tehdä omia valintojaan, arvioida tietoa, hankkia toimeentulonsa ja osallistua yhteiskunnallisesti ilman riippuvuutta perhetaustastaan tai viranomaisiin. Yhteiskunta, joka rämpii lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa, heikentää samalla omaa vapauttaan, demokratiaansa ja tulevaa vaurauttaan.

Myllypuron koulupiiripäätöksessä ei ole kyse vain kartalle piirretystä rajasta tai viestinnällisistä ongelmista. Kyse on luottamuksesta siihen, että Helsinki pystyy tarjoamaan lapselle hyvän lähikoulun riippumatta siitä, millä postinumeroalueella perhe asuu.

Seuraava kirjoitus on pitkä, mutta asiakin on erittäin tärkeä. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemmin ja perehtynyt teemaan melko kattavasti, koska pidän asiaa niin tärkeänä. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, olen vakuuttunut, että meillä on käsillä vakava yhteiskunnallinen ongelma, varsinkin, kun AI:n aikakaudella kognitiivisten taitojen pitäisi kehittyä ja kasvaa eikä heikentyä. Olen käyttännyt kirjoituksen taustatöissä tekoälyjä apunani. Mahdolliset virheet ja väärinymmärykset ovat minun.

Valtaosa lapsista saa koulusta hyvät tiedolliset ja sosiaaliset valmiudet, mutta suunta on huolestuttava

Kirjoituksessa keskityn Helsingin peruskoulutukseen, koska asun Myllypuron alueella ja lapsemme käy alueen koulua. Oppimistulokset ja koulun taso ovat olleet erinomaisia. Siitä suuri kiitos opettajille ja koko koulun henkilöstölle. Suomen peruskoulu on edelleen kansainvälisesti korkeatasoinen.

Valtaosa lapsista saa koulusta hyvät tiedolliset ja sosiaaliset valmiudet jatko-opintoihin ja elämään.

Mistään suomalaisen koulun perikadosta ei siis ole kysymys. Suunta on silti huolestuttava: tulokset ovat laskeneet pitkään, heikoimpien oppilaiden osuus on kasvanut ja erot oppilaiden välillä ovat suurentuneet. Hyvän järjestelmän vahvuuksiin ei pidä tuudittautua, vaan kehityksen suunta on käännettävä ennen kuin ongelmat muuttuvat pysyviksi.

Helsingissä ei ole kyse yksittäisen opettajan tai koulun epäonnistumisesta. Ongelmana ei ole se, että rahaa olisi ollut liian vähän. Kaupunki on käyttänyt koulutukseen paljon rahaa ja tehnyt myös perusteltuja lisäpanostuksia. Vakavampi ongelma on, että päätöksiä on tehty liian pitkään ilman riittävän tarkkaa tietoa opettajien pysyvyydestä, todellisista ryhmäkoista, oppilaiden poissaoloista ja kielitaidon kehityksestä.

Maahanmuuton nimeäminen ainoaksi syyksi on virhepäätelmä

Viimeisimmässä julkaistussa PISA-arvioinnissa Suomen tulokset olivat matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä alemmat kuin koskaan aiemmin. Vuosina 2012–2022 tulokset heikkenivät kaikissa kolmessa aineessa yli 20 pistettä, mikä vastaa OECD mukaan yli yhden kouluvuoden tavanomaista oppimista. Lasku alkoi jo ennen koronapandemiaa ja näkyi oppilasryhmissä laajasti.

Maahanmuuton nimeäminen tämän kehityksen ainoaksi syyksi olisi monokausaalinen virhepäätelmä. Maahanmuutolla on oma todellinen vaikutuksensa, kuten puutteellinen opetuskielen taito, maahantuloikä, katkonainen kouluhistoria ja tuen tarpeiden keskittyminen voivat heikentää yksittäisten oppilaiden ja koulujen tuloksia. Ne eivät kuitenkaan selitä oppimistulosten valtakunnallista jo kaksikymmentä vuotta jatkunutta laskua, joka näkyy myös kouluissa ja oppilasryhmissä, joissa maahanmuuttajataustaisia lapsia on vähän.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa korkea S2-oppilaiden osuus oli aluksi yhteydessä heikompaan osaamisen kehitykseen. Kun tarkastelussa huomioitiin samanaikaisesti huoltajien koulutustausta, oppilaan sukupuoli, syntymäkuukausi ja oppimisvaikeudet, S2-oppilaiden osuus ei enää itsenäisesti selittänyt osaamisen muutosta. Huoltajien koulutustausta oli selvästi merkittävämpi tekijä.

Maahanmuutto on siis yksi koulutuksen haasteisiin vaikuttava tekijä, mutta se kietoutuu yhteen köyhyyden, vanhempien koulutustason, alueellisen segregaation, koulupoissaolojen, lukemisen vähenemisen, oppimisen tuen puutteiden, henkilöstön vaihtuvuuden ja kouluvalintojen kanssa. Rehellinen politiikka tunnistaa maahanmuuton vaikutukset niitä vähättelemättä, mutta ei käytä maahanmuuttajia yleisselityksenä kaikelle sille, mikä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on mennyt vikaan.

Päättötodistusten keskiarvoihin vaikuttavat oppilaiden lähtötason lisäksi arviointikäytännöt

Vuoden 2023 aineistossa monien Itä- ja Koillis-Helsingin koulujen päättötodistusten keskiarvot olivat kaupungin korkeimpia keskiarvoja alempia, mutta alueiden sisäinen vaihtelu oli suurta. Päättötodistusten keskiarvoihin vaikuttavat oppilaiden lähtötason lisäksi arviointikäytännöt, eikä niitä pidä tulkita suoraan koulun opetuksen laaduksi.

Koulualueiden sisälläkin koulujen ja oppilaiden välillä on suurta vaihtelua. Korkea S2-osuus ei automaattisesti merkitse heikkoja tuloksia, eikä matala osuus takaa hyvää opetusta. Ylen aineistossa niiden kymmenen suomalaisen koulun päättötodistusten keskiarvot, joissa oli määrällisesti eniten S2-oppilaita, vaihtelivat 7,4 ja 8,7 välillä, kun koko maan keskiarvo oli 7,9. Tämä osoittaa, että samankaltaiselta näyttävä oppilaspohja voi tuottaa hyvin erilaisia tuloksia.

Koulujen keskimääräistä hieman heikommat tulokset eivät myöskään sellaisinaan osoita, että näissä kouluissa opetettaisiin huonommin. Helsingin koulujen välisiä tuloseroja selittävät voimakkaasti oppilasalueiden vanhempien koulutustaso, tulot, työllisyys, kielitausta ja kouluvalinnat. Helsingin kaupunkitutkimuksessa jopa suuri osa koulujen välisestä tulosvaihtelusta on voitu yhdistää oppilaiden perhetaustaan. Aktiivisimpia kouluvalintojen tekijöitä ovat puolestaan korkeakoulutetut perheet, mikä voi edelleen vahvistaa alueiden ja koulujen eriytymistä.

Myllypuron ja Itäkeskuksen kouluja pitää siksi verrata muuhun kaupunkiin muutenkin kuin päättötodistusten keskiarvoilla tai S2-oppilaiden määrällä. Olennaisempaa olisi mitata, kuinka paljon oppilaiden kielitaito, lukutaito ja matematiikan osaaminen kehittyvät heidän lähtötasoonsa nähden. Kaupungin pitäisi julkaista myös tiedot henkilöstön pysyvyydestä, poissaoloista, oppimisen tuesta sekä siitä, miten oppilaat menestyvät toisella asteella.

Ilman tällaista tietoa koulujen maine muodostuu yksittäisistä keskiarvoista, S2-prosenteista, vanhempien kokemuksista ja asuntojen hintojen kautta välittyvistä oletuksista. Nämä ovat tärkeitä indikaattoreita, mutta eivät riittäviä näin tärkeän asian arvioinnissa. Hätiköidyt johtopäätökset voivat kiihdyttää koulushoppailua ja heikentää juuri niitä kouluja, joiden toimintakykyä kaupungin pitäisi vahvistaa.

Pitääkö Helsinki lasten perustaitojen varmistamista riittävän tärkeänä suhteessa muihin tavoitteisiinsa?

Helsinki käyttää perusopetukseen vuonna 2026 noin 507 miljoonaa euroa ja tekee myös oikeansuuntaisia lisäpanostuksia oppimisen tukeen, ryhmäkokoihin ja äidinkielen opetukseen. Silti vaikeimmassa asemassa oleville kouluille tarkoitetun tarveperusteisen rahoituksen lisäys jäi vain 0,5 miljoonaan euroon, vaikka kaupunki arvioi sen kaksinkertaistamisen vaativan noin kymmenen miljoonaa euroa.

Summat on hyvä suhteuttaa kaupungin muihin valintoihin: kaupunginkanslian toimintamenot ovat noin 170 miljoonaa euroa, kaupunkiympäristön toimintamenot kasvavat yhdessä vuodessa yli 100 miljoonalla eurolla ja Helsingin HSL-maksuosuuden kasvu muodostaa tästä noin 49 miljoonaa euroa.

Pelkästään liikenneliikelaitos investoi vuonna 2026 noin 106,5 miljoonaa euroa, josta Junatien metrosillan uudistamiseen käytetään noin 18 miljoonaa ja metron liikenteenohjausjärjestelmään noin 17 miljoonaa euroa. Investointimäärärahat ja koulujen vuosittaiset toimintamenot eivät ole kirjanpidollisesti sama asia, eikä välttämättömiä liikennekorjauksia pidä asettaa opetuksen vastakohdaksi.

Luvut kuitenkin osoittavat, että kymmenen miljoonan euron pysyvä lisäpanostus kaikkein haastavimpien koulujen henkilöstöön vastaisi alle yhtä prosenttia kaupungin noin miljardin euron vuotuisista investoinneista. Raha ei siis puutu absoluuttisesti. Kyse on siitä, pitääkö Helsinki lasten perustaitojen varmistamista riittävän tärkeänä suhteessa muihin tavoitteisiinsa.

Laadukas varhaiskasvatus on tehokas keino oppimistulosten vahvistamisessa

Helsingin 1–6-vuotiaista lapsista 84 prosenttia oli varhaiskasvatuksen piirissä vuonna 2025. Kolme vuotta täyttäneistä osallistui 94 prosenttia, mutta 1–2-vuotiaista vain 61 prosenttia. Osallistuminen vaihtelee myös voimakkaasti alueittain: 1–2-vuotiaiden osallistumisaste oli Taka-Töölössä 74 prosenttia ja Jakomäessä 45 prosenttia.

Kieliryhmien ero on vielä olennaisempi. Vuonna 2024 vieraskielisistä 1–2-vuotiaista helsinkiläislapsista varhaiskasvatukseen osallistui 47 prosenttia, kun suomen- ja ruotsinkielisistä osallistui 66 prosenttia. Ero oli 19 prosenttiyksikköä.

Viisivuotiaiden osallistumisaste on jo noin 95 prosenttia, mutta myös tässä iässä vieraskieliset lapset jäävät hieman muita useammin varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Eniten varhaiskasvatuksen ulkopuolella olevia viisivuotiaita on muun muassa Mellunkylässä ja Vuosaaressa. Samoilla alueilla, joilla myös koulujen kieli- ja tukitarpeet ovat suuria.

Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä ei ole vain säilyttää lasta vanhempien työpäivän ajan. Laadukas varhaiskasvatus kehittää kieltä, sanavarastoa, itsesäätelyä, vuorovaikutusta, lukemisvalmiuksia ja kykyä toimia ryhmässä. Näiden taitojen korjaaminen vasta yläkoulussa on vaikeaa ja kallista.

Vuonna 2025 julkaistu rekisteritutkimus, että pitkä kotihoidon tukijakso oli yhteydessä heikompiin koulun lukutaitotuloksiin erityisesti maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja vähän koulutettujen äitien lapsilla. Tutkimuksessa käytettiin perheiden sisäisiä vertailuja, mikä vähentää osaa perhetaustaan liittyvästä valikoitumisesta. Tulosta ei pidä tulkita kodin tai vanhemmuuden moitteeksi. Se kertoo, että universaali kotihoidon tukijärjestelmä voi tuottaa hyvin erilaisia seurauksia eri lähtökohdista tuleville lapsille.

Liberaali ratkaisu ei ole määrätä kaikkia yksivuotiaita kokopäiväiseen päiväkotiin. Perheillä pitää olla valinnanvapautta. Pienet lapset tarvitsevat myös pysyvyyttä ja läheisiä hoivasuhteita, mutta valinnanvapaus on todellista vasta, kun perhe tuntee vaihtoehdot, lähellä on laadukas varhaiskasvatuspaikka ja taloudelliset kannustimet eivät järjestelmällisesti ohjaa eniten tukea tarvitsevia lapsia palvelun ulkopuolelle.

Helsingin kannattaa taata kaikille kolmivuotiaille maksuton, laadukas osa-aikainen varhaiskasvatus. Kaksivuotiaille, joiden kotona ei käytetä suomea tai ruotsia tai joiden kielellisessä kehityksessä havaitaan tuen tarvetta, pitää tarjota aktiivisesti maksutonta osa-aikaista paikkaa. Palveluohjauksen on otettava yhteyttä perheeseen, ei odotettava, että perhe osaa löytää suomalaisen hallinnon verkkolomakkeen.

Vanhempien kotoutuminen näkyy lasten oppimistuloksissa

Kotouttamispolitiikkaa on Suomessa käsitelty liian usein vain aikuisen työllistymiskysymyksenä. Kielenopetus, työvoimapalvelut, varhaiskasvatus ja koulut toimivat omissa hallinnollisissa putkissaan. Perheen sisällä ne eivät kuitenkaan ole erillisiä asioita.

Tutkimus antaa suomalaisen kotoutumisuudistuksen ylisukupolvisista vaikutuksista on tässä poikkeuksellisen vahvaa näyttöä. Vanhempien pääsy tehokkaampaan kotoutumisohjelmaan, johon sisältyi enemmän kielikoulutusta ja parempi työmarkkinaintegraatio, paransi lasten arvosanoja noin puolella keskihajonnalla ja lisäsi heidän koulutustaan yli vuodella. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin lapset ansaitsivat 42 prosenttia enemmän kuin juuri uudistuksen ulkopuolelle jääneiden vanhempien lapset.

Kotoutumiskoulutus ei siis ole vain menoa aikuispalveluihin. Hyvin toteutettuna se on myös lasten koulutuspolitiikkaa.

Helsingissä maahanmuuttajataustaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2023 noin 57,5 prosenttia ja suomalaistaustaisten 77,8 prosenttia. Ero on yli 20 prosenttiyksikköä. Kaupungin kotoutuja-asiakkaista 57 prosenttia on naisia, ja työvoiman ulkopuolella olevista tavoitetuista asiakkaista arviolta 85 prosenttia on naisia.

Vanhempien heikko kielitaito vaikeuttaa:

• yhteydenpitoa päiväkodin ja koulun kanssa
• Wilma-viestien ja arviointien ymmärtämistä
• kotitehtävissä auttamista
• suomalaisen koulutusjärjestelmän valintojen hahmottamista
• työelämään ja suomen- tai ruotsinkielisiin verkostoihin pääsemistä

Tuoreessa suomalaisessa varhaiskasvatustutkimuksessa havaittiin, että henkilöstöllä ja kielivähemmistöihin kuuluvilla vanhemmilla saattoi olla keskenään ristiriitaisia käsityksiä siitä, miten lapsen suomen kieltä pitäisi kehittää. Suomen kielen oletettiin joissakin keskusteluissa kehittyvän luonnostaan, vaikka vanhemmat olivat huolissaan sen riittävyydestä. Tutkimusaineisto oli pieni, joten tuloksia ei voi yleistää koko Helsinkiin, mutta havainto kuvaa hyvin yhteistyön ongelmaa. Vastuuta lapsen kielestä voidaan siirtää kodin ja päiväkodin välillä ilman yhteistä, mitattavaa suunnitelmaa.

Vanhempien kielikoulutus pitää siksi liittää nykyistä tiiviimmin lapsen varhaiskasvatus- ja koulupolkuun. Koulutusta on järjestettävä päiväkotien ja koulujen lähellä, lasten hoito on turvattava koulutuksen ajaksi ja kurssien aikataulut on sovitettava perhe-elämään ja osa-aikatyöhön. Vanhemmille pitää opettaa kielen lisäksi, miten suomalainen koulu toimii, mitä vaikutuksia kielitaidottomuudella on, mitä vanhemmilta odotetaan ja mitää lapsien odotetaan osaavan.

Kotouttamispolitiikan ongelma ei ole tuki vaan heikko vaikuttavuus

Suomen kotouttamispolitiikkaa ja sen ongelmia voidaan perustellusti kritisoida. Arvostelun pitää kuitenkin kohdistua järjestelmän tuloksiin eikä Suomeen muuttaneiden ihmisarvoon.

Valtiontalouden tarkastusvirasto havaitsi jo aiemmin, että alle 35 prosenttia kotoutumiskoulutuksen suorittaneista saavutti työssä ja jatko-opinnoissa tavallisesti tarvittavan B1-kielitason. Samalla vaikuttavuutta seurattiin puutteellisesti, eikä koulutuksen järjestäjien tuloksia voitu kunnolla vertailla yhteismitallisen kielitaidon perusteella.

Järjestelmä on muuttunut tämän jälkeen, mutta perusongelma ei ole kokonaan kadonnut. Koulutukseen pääsy vaihtelee, opinnot voivat katketa, kurssit eivät aina vastaa oppijan koulutusta tai ammattia ja edistyneemmän ammattikielen tuki jää vähäiseksi. Vuonna 2026 julkaistussa suomalaisessa laadullisessa tutkimuksessa kuvattiin, kuinka yhdenmukainen kokopäiväinen kotoutumiskoulutus saattoi olla korkeasti koulutetulle maahanmuuttajalle liian hidas ja toisaalta työelämään nopeasti siirtyminen saattoi katkaista mahdollisuuden kehittää kestävää ammattikielitaitoa. Tutkimus perustui vain kahteen tapaustutkimukseen, mutta se osoittaa yhden mallin soveltamisen ongelman hyvin.

Toisaalta vaikuttavia malleja on olemassa. Koto-SIB-kokeessa henkilökohtaiset palvelut, työnantajayhteistyö, kielitaidon kehittäminen ja nopeampi yhteys työelämään lisäsivät osallistujien ansiotuloja keskimäärin 18 prosenttia kolmen vuoden aikana. Samalla verotulot kasvoivat ja tulonsiirrot vähenivät.

Tästä seuraa kolme johtopäätöstä:

1. Kotoutumispalveluiden pitää olla velvoittavia mutta myös aidosti käyttökelpoisia.
2. Kurssilla istuminen ei ole tulos. Tuloksia ovat kielitaito, työ, tutkinto, yhteiskunnallinen toimintakyky ja lasten parempi koulumenestys.
3. Kaikille ei pidä tarjota samaa putkea.

Peruskouluttamaton vanhempi, korkeasti koulutettu asiantuntija, kotihoidon tuella oleva äiti ja nopeasti työllistyvä työntekijä tarvitsevat erilaisia palveluja. Liberaali valtio vaatii osallistumista, mutta ei pakota ihmisiä tehottomaan seremoniaan vain siksi, että järjestelmä osaa järjestää ja mitata kurssilla istumista helpommin kuin tuloksia.

Helsinkin toimenpiteet ovat olleet myöhäisiä, asteittaisia ja määräaikaisia

Helsinki on reagoinut jättänyt koulutuksen ongelmiin. Kaupunki on lisännyt tarveperusteista rahoitusta, ottanut käyttöön alueellisen yhdenvertaisuuslisän, lisännyt oppimisen tuen rahoitusta ja kehittänyt oppilaiden poissaoloihin puuttumista.

Ongelma on pikemminkin se, että toimenpiteet ovat olleet myöhäisiä, asteittaisia ja osittain määräaikaisia, samalla kun kaupungin johtamisessa on mitattu enemmän resursseja, hallinnollisia suoritteita ja kokemuksia kuin oppimisen todellisia tuloksia.

Tarkastuslautakunta totesi jo vuoden 2023 arvioinnissa, että vieraskielisten oppilaiden kielellinen tuki vaihteli kouluittain resurssien ja osaamisen erojen vuoksi ja että osa kaupungin toimista oli edelleen keskeneräisiä tai pienimuotoisia. Vuonna 2025 laadittiin ensimmäistä kertaa koko kaupungin yhteiset segregaation ehkäisemisen talousarviotavoitteet. Vuonna 2026 varsinainen lukutaidon kehitystä kuvaava mittari on vasta tarkoitus rakentaa.

Tämä muodostaa varsin synkän aikajanan:

• ongelmien kasautuminen on ollut tiedossa jo pitkään;
• kaupungin oma tarkastus havaitsi puutteet viimeistään vuonna 2023
• yhteinen segregaation johtamismalli syntyi vasta vuonna 2025
• oppimistulosta mittaava lukutaitomittari on vasta rakenteilla vuonna 2026.

Kyse ei siten ole vain resurssipulasta. Kyse on myös johtamis- ja tietopuutteesta.

Kaupungin keskeiset mittarit painottavat hallinnon toimia eivätkä oppimistuloksia

Myöskään toiminnan mittarit eivät näytä mittaavan tärkeintä asiaa eli oppimistuloksia. Kaupunki on voinut saavuttaa budjetti- ja tuottavuustavoitteensa, lisätä toimintamalleja ja kasvattaa asiakastyytyväisyyttä samalla, kun lasten osaamiserot ovat jatkaneet kasvuaan. Kun mittarit mittaavat hallinnon toimintaa eivätkä lasten oppimista, järjestelmä voi näyttää onnistuneelta samalla kun se epäonnistuu tärkeimmässä tehtävässään.

Vuoden 2026 tulosbudjetissa on neljä sitovaa tavoitetta ja yhdeksän mittaria. Ne koskevat asiakastyytyväisyyttä, palautteisiin vastaamisen nopeutta, työnantajakuvaa ja lukutaidon edistämistä. Mittariston suurin ongelma on, että siinä mitataan pääosin toimintaa ja kokemuksia, ei varsinaisia oppimistuloksia.

Nykyinen mittari	Mitä se tosiasiassa mittaa?	Keskeinen ongelma
Fiilari-kyselyn työnantajan suosittelu	Henkilöstön yleinen kokemus	Ei kerro opettajien lähtövaihtuvuudesta, kelpoisuudesta tai koulujen välisistä eroista.
S2/R2-oppilaiden siirtyminen S1/R1-opintoihin	Hallinnollinen oppimäärän muutos	Oppilas voidaan siirtää ilman, että akateeminen kielitaito on riittävä tai tuki onnistuu myöhemmin.
Koulujen osuus, joissa lukutaitokäytännöt ovat lisääntyneet	Menetelmien käyttöönotto	Käytäntöjen lisääntyminen ei välttämättä paranna lasten lukutaitoa.
Lukutaidon mittarin kehittäminen	Mittarin rakentaminen	Vuoden tavoite voidaan saavuttaa ilman, että yhdenkään lapsen lukutaito paranee.
Oppikirjoihin käytetyt eurot oppilasta kohden	Rahallinen panos	Ei kerro, ovatko kirjat sopivia, käytetäänkö niitä tai paranevatko tulokset.
Varhaiskasvatuksen osallistumisaste	Palveluun osallistuminen	Ei mittaa osallistumisen säännöllisyyttä, laatua eikä lapsen kielellistä kehitystä.
Asiakastyytyväisyys ja NPS	Palvelukokemus	Huoltaja voi olla tyytyväinen, vaikka oppimistulokset olisivat heikot – tai tyytymätön vaativaan mutta vaikuttavaan opetukseen.
Palautteisiin vastaamisen nopeus	Hallinnon reagointiaika	Ei kerro, ratkaistiinko ongelma.

Esimerkiksi vuoden 2026 lukutaitotavoitteessa mitataan ensin, kuinka monen koulun opettajat kertovat lisänneensä lukutaitoa edistäviä käytäntöjä. Varsinainen lukutaidon kehitystä kuvaava mittari vasta kehitetään vuoden aikana.

Vastaavasti S2- ja R2-opetuksen onnistumista mitataan sillä, kuinka suuri osuus oppilaista siirtyy S1- tai R1-oppimäärään. Se on käyttökelpoinen välillinen mittari, mutta riskialtis yksin käytettynä. Kun hallinnollisesta siirtymästä tehdään tavoite, koulu voi parantaa mittaria siirtämällä oppilaan aikaisemmin vaikka hänen lukemisensa, kirjoittamisensa tai oppiaineiden käsitteellinen kielensä eivät olisi kehittyneet riittävästi.

Painettujen oppikirjojen kohdalla vuoden 2026 mittarina on oppikirjoihin käytettyjen eurojen kasvattaminen. Rehtori päättää koulun oppimateriaalimäärärahojen käytöstä, ja oppikirjat muodostavat arviolta noin puolet materiaalibudjetista. Rahankäytön mittaaminen voi varmistaa, etteivät kirjat katoa, mutta se ei vielä osoita niiden vaikuttavuutta oppimistuloksiin. Esimerkiksi matemaatikassa käytetään “monistekirjoja”, mikä tarkoittaa sitä, että lapset kopioivat tehtäviä itselleen ja laskevat ne sitten. Erään opettajan arvion mukaan tämä vähentää 40% laskelmien toistoista, jotka ovat pedagogisesti eräs olennainen tekijä matematiikan oppimistulosten kannalta.

Erityisen paljastavaa on, että vuoden 2026 ensimmäisessä talousennusteessa kaikkien sitovien tavoitteiden ennakoitiin toteutuvan, vaikka samaan aikaan varsinainen lukutaidon tulosmittari oli vasta kehitteillä ja henkilöstömenoihin kohdistui ylityspaineita. Mittaristo mahdollistaa siis muodollisen onnistumisen ilman näyttöä oppimistulosten paranemisesta.

Tarkastuslautakunta päätyi samansuuntaiseen arvioon segregaatiomittareista: yksittäisiin suoritteisiin perustuvat tavoitteet eivät riitä ehkäisemään segregaatiota ilman pitkäjänteistä suunnitelmaa, toimialojen yhteistyötä ja vaikutuksia todella kuvaavia mittareita.

Opettajien vaihtuvuus väheni, mutta koulujen todellista tilannetta ei nähdä

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla oli vuoden 2025 lopussa 15 185 työntekijää. Heistä 10 518 oli vakinaisia ja 4 667 määräaikaisia. Määräaikaisten osuus oli siten noin 31 prosenttia, mutta lukuun sisältyvät myös harjoittelijat ja oppisopimussuhteiset, eikä sitä voi tulkita opettajien määräaikaisuusasteeksi. Kokonaishenkilöstö väheni 218 henkilöllä, mutta vakinaisten määrä kasvoi 520:llä ja määräaikaisten laski 738:lla

Koko kasvatuksen ja koulutuksen toimialan vakituisen henkilöstön lähtövaihtuvuus oli vuonna 2025 7,0 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli 8,1 prosenttia. Vuoden aikana toimialalta jäi eläkkeelle 193 vakituista työntekijää, 511 irtisanoutui oma-aloitteisesti ja 29 lähti muista syistä. Kokonaisuutena lähtövaihtuvuus siis laski eikä noussut.

Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita todisteeksi siitä, että Helsingin koulujen opettajatilanne olisi kunnossa. Luku sisältää koko toimialan:

• varhaiskasvatuksen
• perusopetuksen
• lukiot
• ammatillisen koulutuksen
• vapaan sivistystyön
• hallinnon ja muun henkilöstön

Julkinen raportointi ei kerro opettajien vaihtuvuutta koulukohtaisesti, alueittain, ammattiryhmittäin tai esimerkiksi tarveperusteista rahoitusta saavien ja muiden koulujen välillä. Siksi julkisesta datasta ei voi päätellä, vaihtuuko henkilöstö Itä-Helsingin kouluissa muuta kaupunkia enemmän.

Tämä on jo itsessään merkittävä puute. Kaupunginhallitus joutui keväällä 2026 erikseen vaatimaan, että tulevissa henkilöstöraporteissa seurataan työntekijöiden peräkkäisiä määräaikaisuuksia tarkemmin. Tähän asti kaupunki ei siis ole raportoinut edes tätä ilmiötä riittävällä tarkkuudella toimialoittain ja keskeisissä ammattiryhmissä.

Helsinki on tunnistanut alueelliset pitovoimaongelmat

Helsinki otti vuonna 2023 käyttöön alueellisen yhdenvertaisuuslisän, jonka nimenomaisena tavoitteena on vahvistaa opettajien veto- ja pitovoimaa tarveperusteista rahoitusta saavissa kouluissa. Kaudella 2025–2027 lisä koskee noin 1 480 kelpoista opettajaa 35 koulussa, ja sen kokonaiskustannus on 2,32 miljoonaa euroa.

Lisän olemassaolo on epäsuora mutta vahva osoitus siitä, että kaupunki itse tunnistaa henkilöstön alueellisen saatavuuden ja pysyvyyden ongelman. Julkisesti ei kuitenkaan ole esitetty seurantaa siitä:

• onko lisä vähentänyt vaihtuvuutta
• onko kelpoisten hakijoiden määrä kasvanut
• ovatko tehtävät täyttyneet nopeammin
• ovatko sairauspoissaolot tai määräaikaisuudet vähentyneet
• onko oppilaiden opettajavaihdosten määrä pienentynyt

Kaupunki on siis ottanut käyttöön pitovoimatoimen, mutta ei julkisesti raportoi sen varsinaista pitovoimavaikutusta.

Kouluhenkilöstön poissaolot ovat kasvaneet hieman

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan sairauspoissaolojen osuus nousi 4,70 prosentista 4,94 prosenttiin vuosina 2024–2025. Kun mukaan lasketaan kuntoutus- ja tapaturmapoissaolot, terveysperusteisten poissaolojen osuus nousi 4,89 prosentista 5,11 prosenttiin. Koko kaupungin vastaava luku oli 4,90 prosenttia.

Muutos ei osoita äkillistä henkilöstökriisiä, mutta suunta on väärä. Vielä tärkeämpi puute on jälleen tietojen liian karkea taso. Julkisista luvuista ei nähdä:

• opettajien ja muun henkilöstön eroa
• lyhyiden ja pitkien sairauspoissaolojen jakaumaa
• koulujen välisiä eroja
• alueellista kasautumista
• poissaolojen vuoksi täyttämättä jääneitä sijaisuuksia
• oppilaille vuoden aikana kertyvien opettajavaihdosten määrää

Keskimääräinen toimialaluku voi siis näyttää kohtuulliselta, vaikka joissakin kouluissa henkilöstön poissaolot, vaihtuvuus ja sijaisten saatavuus muodostaisivat opetuksen jatkuvuutta vakavasti haittaavan kokonaisuuden.

Vuoden 2026 ensimmäisessä talousennusteessa Helsinki tunnisti henkilöstömenojen ylityspaineita varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja lukioissa. Toimiala käynnisti operatiivisia toimenpiteitä menojen palauttamiseksi budjettiin. Kaupunki korostaa, ettei talouden tasapainottaminen saa vaarantaa henkilöstön hyvinvointia tai pedagogista laatua, mutta konkreettisia toimenpiteitä ja niiden koulukohtaisia vaikutuksia ei julkisessa raportoinnissa eritellä.

Oppilaiden poissaolotietoja pitäisi käyttää tehokkaammin

Wilmaan kirjataan oppilaiden poissaolot, joten kaupungilla on ainakin periaatteessa käytettävissään hallinnollista läsnäolotietoa. Julkisessa raportoinnissa Helsinki nojaa kuitenkin huomattavasti Kouluterveyskyselyyn, joka tehdään kahden vuoden välein ja perustuu oppilaiden omiin vastauksiin. Se on arvokas tutkimusväline, mutta liian hidas ja epätarkka koulujen operatiiviseen johtamiseen.

Vuoden 2023 kyselyaineistossa ammatilliseen koulutukseen tai tutkintonkoulutukseen valmentavaan koulutukseen aikovista helsinkiläisnuorista noin joka neljäs kertoi luvattomista poissaoloista vähintään kuukausittain ja noin joka toinen kuukausittaisista myöhästymisistä. Luvut eivät kuvaa kaikkia Helsingin peruskoululaisia, mutta ne osoittavat, että poissaolot ovat vahvasti yhteydessä myöhempään koulutuspolkuun.

Helsinki selkeytti ja yhdenmukaisti poissaoloihin puuttumisen ohjeistusta vuoden 2025 aikana. Vielä keväällä 2025 monet koulut työstivät tämän pohjalta omia mallejaan, mukaan lukien sitä, missä vaiheessa koulunkäynnin laiminlyönnistä tehdään lastensuojeluilmoitus.

Kaupungilla on nyt yhteinen käsikirja, mutta käytännön ratkaisut, työnjako ja koordinointi määritellään edelleen koulukohtaisissa toimintasuunnitelmissa. Tämä on perusteltua paikallisen joustavuuden kannalta, mutta edellyttäisi yhteistä tulosseurantaa. Julkisista aineistoista en löytänyt kaupunkitasoista hallinnollista aikasarjaa, joka näyttäisi esimerkiksi:

• poissaolotunteja oppilasta kohti alueellisesti
• yli 5, 10 tai 20 prosentin poissaolorajan ylittävien määrän
• kuinka nopeasti ensimmäiseen varoitusmerkkiin reagoidaan
• kuinka moni oppilas palaa säännöllisesti kouluun intervention jälkeen
• miten poissaolot jakautuvat alueen, kielitaustan, tuen tarpeen ja maahantuloiän mukaan

Poissaoloja kirjataan, mutta niitä ei vielä näytetä johdettavan läpinäkyvästi kaupunkitasoisena oppimistulokseen vaikuttavana ilmiönä.

Budjettipäätökset eivät ole leikkaustarina, mutta prioriteetit ovat ristiriitaisia

Helsinki on lisännyt koulutuksen määrärahoja nimellisesti. Vuoden 2026 tulosbudjetissa perusopetuksen oppimisen tukeen osoitettiin 8,4 miljoonaa euroa muun muassa erityisluokkiin, erityisopettajiin, koulunkäynninohjaajiin ja koulujen johtamisrakenteiden vahvistamiseen. Lisäksi ensimmäisen ja toisen luokan laskennallista ryhmäkokoa pienennetään ja viidensille sekä kuudensille luokille lisätään äidinkielen opetusta.

Samalla kaupungin päätöksissä näkyy neljä ongelmallista piirrettä.

Tarveperusteista rahoitusta on kasvatettu hyvin varovaisesti. Vuonna 2025 perusopetuksen tarveperusteiseen rahoitukseen käytettiin reilu yhdensän miljoonaa euroa. Rahoitusta sai 42 koulua, joista 39 oli kaupungin kouluja. Rahoitukseen pääsy perustui laskennalliseen indeksiin ja siihen liittyvään raja-arvoon. Kaupungille esitettiin tarveperusteisen rahoituksen kaksinkertaistamista. Kaupunki arvioi, että tämä olisi vaatinut perusopetukseen noin kymmenen miljoonan euron lisämäärärahan. Vuoden 2026 talousarvioehdotukseen lisättiin kuitenkin vain 0,5 miljoonaa euroa.

Tämä on poliittinen priorisointipäätös. Ei ole mahdollista osoittaa, että juuri kymmenen miljoonan euron lisäys ratkaisisi ongelmat, mutta ero todetun tarpeen ja tehdyn lisäyksen välillä on huomattava. Opettajien alueellinen yhdenvertaisuuslisä jaetaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Se voi auttaa rekrytoinnissa, mutta määräaikainen palkkalisä ei anna samanlaista ennustettavuutta kuin pysyvä tehtäväkohtainen palkkaus tai pitkäjänteinen henkilöstömitoitus.

Nimellisesti kasvaneesta budjetista huolimatta oppimis- ja opettamisolosuhteet ovat voineet heikentyä

Vuoden 2025 talousarviossa kasvatuksen ja koulutuksen toimialan piti hillitä menokasvua noin 7,2 miljoonalla eurolla kaupungin 0,5 prosenttiyksikön tuottavuustavoitteen vuoksi.

Perusopetuksen tuottavuustoimiksi nimettiin muun muassa:

• S2- ja R2-oppilaiden systemaattisempi ohjaaminen
• johtamisen ja taloussuunnittelun vahvistaminen
• S2- ja R2-opetuksen rahoituksen muuttaminen lähemmäs valtion rahoitusperiaatteita
• kieliryhmien vähimmäiskoon kasvattamisen valmistelu

Tuottavuus itsessään on erinomainen tavoite. Julkisissa palveluissa pitää käyttää rahat tehokkaasti ja tuotavasti. Ongelmana on, että tuottavuutta on tässä yhteydessä määritelty ensisijaisesti menokasvun hillintänä ja palvelurakenteen optimointina, ei esimerkiksi oppimistuloksen parantumista käytettyä euroa kohti, jonka olettaisi olevan tärkein mitattava asia.

Kun oppilasryhmien tarpeet samanaikaisesti vaihtelevat, kustannusten hillitseminen voi näyttäytyä kouluissa suurempina ryhminä, henkilöstön joustamisena tai tukitoimien keskittämisenä vaikka kaupungin kokonaisbudjetti nimellisesti kasvaisikin. Toisin sanoen, nimellisesti kasvaneesta budjetista huolimatta oppilaiden, opettajien ja avustajien oppimis- ja opettamisolosuhteet ovat voineet heikentyä.

Helsinki ei ole tiennyt todellisia ryhmäkokoja riittävän tarkasti

Vielä vuonna 2025 kaupungilla oli vain rajallisesti keskitettyä tietoa koulujen tosiasiallisista ryhmäkoista, koska koulut olivat kirjanneet ryhmät oppilastietojärjestelmään eri tavoin. Kaupunki käytti budjetoinnissa laskennallisia ryhmäkokoja ja ryhtyi vasta syksyllä 2025 kehittämään yhtenäisiä kirjaamistapoja.

Vuoden 2026 budjettiin varattiin kaksi miljoonaa euroa ensimmäisen ja toisen luokan laskennallisen ryhmäkoon pienentämiseksi 20 oppilaasta 18 oppilaaseen. Muiden vuosiluokkien ryhmäkokojen pienentämiseen ei varauduttu. Kaupungin arvion mukaan luokanopettajan vastuuryhmien rajaaminen enintään 20 oppilaaseen vuosiluokilla 1–6 olisi vaatinut noin 450 opettajaa ja 26,6 miljoonaa euroa lisää.

Kaupungin oli siis vaikea arvioida ryhmäkokojen ongelmaa, koska se ei tiennyt yhdenmukaisesti todellisia ryhmäkokoja. Tämä on selvä esimerkki siitä, kuinka puutteellinen tieto voi viivästyttää ja ohjata poliittisia ratkaisuja harhaan.

Helsingin omat ratkaisut ovat voineet hidastaa ongelmien tunnistamista ja korjaamista

Mikään yksittäinen kaupungin päätös ei ole aiheuttanut aiheuttanut oppimistulosten laskun. Seuraavat valinnat ovat kuitenkin uskottavasti heikentäneet kaupungin kykyä havaita ongelmat ja puuttua niihin ajoissa.

Liian laaja koulujen autonomia ilman yhteisiä tulosmittareita

Rehtoreilla ja kouluilla on huomattava harkintavalta henkilöstön, oppimateriaalien, ryhmien ja tuen järjestämisessä. Paikallinen autonomia on arvokasta, mutta se edellyttää yhteisiä vähimmäisstandardeja ja vertailukelpoista tulostietoa. Tarkastuslautakunnan mukaan vieraskielisten oppilaiden tuki vaihteli jo vuonna 2023 koulujen resurssien ja osaamisen mukaan. Samaan aikaan kaupunki ei tiennyt yhtenäisesti todellisia ryhmäkokoja.

Kokonaisuutta on johdettu hallinnollisilla luokituksilla

Helsinki on seurannut S2- ja R2-oppilaiden määriä ja siirtymisiä, mutta ei ole julkaissut vertailukelpoista tietoa heidän kielitaitonsa kasvusta. Oppimäärämerkinnästä on tullut helpommin mitattava asia kuin osaamisesta.

Resursointia on lisätty minimaalisesti, vaikka tarve on ollut rakenteellinen

Kaupunki käyttää tarveperusteiseen rahoitukseen merkittäviä summia, mutta vuoden 2026 lisäys jäi 0,5 miljoonaan euroon tilanteessa, jossa sen kaksinkertaistamisen lisäkustannukseksi arvioitiin noin kymmenen miljoonaa euroa perusopetuksessa. Keskeinen opettajien pitovoimalisä on määräaikainen.

Samaan aikaan on tavoiteltu vuosittaista kustannustuottavuutta

Vuoden 2025 7,2 miljoonan euron tuottavuusvaade ja vuoden 2026 henkilöstömenojen tasapainottamistoimet ovat voineet hillitä mahdollisuuksia rakentaa pysyvää henkilöstöä. Tämän vaikutusta yksittäisiin kouluihin ei kuitenkaan voi julkisista päätöksistä todentaa.

Segregaatioon puuttuminen käynnistettiin kaupunkitasoisesti myöhään

Vaikka alueellinen eriytyminen on ollut tiedossa pitkään, koko kaupungin yhteiset segregaation ehkäisemisen talousarviotavoitteet laadittiin ensimmäisen kerran vasta vuodelle 2025. Tarkastuslautakunnan mukaan niiltä puuttui vielä riittävän pitkäjänteinen suunnitelma ja yhteinen vaikutuslogiikka.

Kaupunki ilmeisesti seuraa keskiarvoja, jotka peittävät paikalliset ongelmat

Koko toimialan seitsemän prosentin lähtövaihtuvuus tai viiden prosentin poissaoloaste ei kerro, onko jossakin koulussa kolmasosa henkilöstöstä vaihtunut tai oppilas opiskellut vuoden aikana useiden sijaisten johdolla. Kaupunkitason keskiarvo voi rauhoittaa hallintoa juuri silloin, kun ongelma kasautuu muutamaan kouluun.

Helsinki voi kääntää suunnan

Tämä edellyttää, että ongelmat tunnistetaan ja myönnetään, lasten todellista oppimista mitataan ja tuki kohdennetaan sinne, missä tarve on suurin. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, pysyvään henkilöstöön, riittävään kielitukeen ja perheiden kotoutumiseen sijoittaminen on samalla sijoitus kaikkien kaupunkilaisten vapauteen, turvallisuuteen ja tulevaan vaurauteen. Tavoitteen pitää olla yksinkertainen: jokaisen helsinkiläisen lapsen on saatava postinumerostaan ja taustastaan riippumatta sellaiset tiedot, taidot ja kielitaito, joiden varaan hän voi rakentaa vapaasti oman elämänsä.

Lähteet

Oppimistulokset ja suomalaisen koulun kehitys

• OECD (2023): PISA 2022 Results – Country Note: Finland
  Suomen tulokset, kansainvälinen sijoittuminen, perustason saavuttaneiden osuudet ja vuosien 2012–2022 tuloskehitys.
• Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi: Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarviointi, vuosiluokat 1–9
  Matematiikan ja äidinkielen osaamisen kehitys sekä oppilaiden taustatekijöiden merkitys.
• Karvi (2023): Oppilaiden osaaminen kehittyy alkuopetuksen aikana tasaisesti – koulujen väliset erot kuitenkin kasvavat
  S2-oppilaiden lähtötaso, osaamisen kehitys ja koulujen välisten erojen kasvu.
• Tilastokeskus (2026): Perusopetuksen oppilasmäärä väheni edelleen vuonna 2025
  Perusopetuksen oppilasmäärät ja ulkomaalaistaustaisten oppilaiden osuudet vuonna 2025.
• Yle (2023): Peruskoulu on tehty yhtenäiselle väestölle – katso lähikoulusi tilanne
  Karvin aineistoon perustuva koulukohtainen tarkastelu, S2-oppilaiden osuudet ja päättötodistusten keskiarvot. Aineistoa ei pidä käyttää vuoden 2026 koulujen paremmuusjärjestyksenä.

Helsingin koulut ja alueellinen eriytyminen

• Helsingin kaupunki: Eriytyvät kaupunkikoulut – segregaation eteneminen koulujen oppilaspohjan ja kouluvalintojen kautta
  Asuinalueiden, oppilaspohjan ja perheiden kouluvalintojen yhteys koulujen eriytymiseen. Julkaisu on vanha, mutta kuvaa eriytymisen mekanismeja.
• Helsingin kaupunki: Kaupunkipäiväkotien eriytyvät toimintaympäristöt
  Päiväkotien ja koulujen lähialueiden sosioekonomiset erot.
• Helsingin kaupunki: Koulusegregaatio ja tarveperusteinen rahoitus
  Tarveperusteisen rahoituksen käyttö, rehtorien kokemukset ja rahoituksen ennakoitavuuden merkitys.
• Helsingin tarkastuslautakunta (2024): Arviointikertomus 2023 – vieraskielisten oppilaiden tukeminen
  Koulujen väliset erot kielitietoisen opetuksen osaamisessa, resursseissa ja toteutuksessa.
• Helsingin tarkastuslautakunta (2026): Segregaation ehkäisemisen talousarviotavoitteet
  Arvio kaupungin vuoden 2025 tavoitteiden, mittareiden ja johtamismallin riittävyydestä.

Helsingin talous, rahoitus ja mittarit

• Helsingin kaupunki (2026): Helsingin kaupungin talousarvio 2026
  Kaupungin virallinen talousarvio, toimialojen määrärahat, tavoitteet ja investoinnit.
• Kasvatus- ja koulutuslautakunta: Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tulosbudjetti 2026
  Perusopetuksen menot, 8,4 miljoonan euron oppimisen tuen lisäys, ryhmäkokopanostukset ja vuoden 2026 mittarit.
• Helsingin kaupunki: Talousarvion toteutumisennusteet 2026
  Kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstömenojen paineet ja toimialan ensimmäinen talousennuste.
• Kasvatus- ja koulutuslautakunta: Tulosbudjetti 2025
  Vuoden 2025 noin 7,2 miljoonan euron menokasvun hillintä ja toimialan tuottavuustoimet.
• Helsingin kaupunki: Tarveperusteinen rahoitus varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa 2025
  Perusopetuksen 9,737 miljoonan euron määräraha, jakomalli ja rahoitusta saaneet koulut.
• Kasvatus- ja koulutuslautakunta: Aloite tarveperusteisen rahoituksen kaksinkertaistamisesta
  Arvio kymmenen miljoonan euron lisätarpeesta perusopetuksessa ja vuoden 2026 toteutunut 0,5 miljoonan euron korotus.
• Kasvatus- ja koulutuslautakunta: Luokanopettajan vastuuluokan rajaaminen 20 oppilaaseen
  Arvio 450 lisäopettajasta, 26,6 miljoonan euron kustannuksesta sekä puutteet todellisten ryhmäkokojen seurannassa.
• Helsingin kaupunki: Talousarvion tiivistelmä 2026
  Kaupungin noin 1,064 miljardin euron investointitaso vuonna 2026.

Henkilöstö ja poissaolot

• Helsingin kaupunki (2026): Henkilöstöraportti 2025
  Henkilöstömäärät, vakinaisuus, lähtövaihtuvuus ja terveysperusteiset poissaolot. Luvut koskevat koko kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa, eivät yksinomaan peruskoulujen opettajia.
• Helsingin kaupunki: Alueellinen yhdenvertaisuuslisä tarveperusteista rahoitusta saavien koulujen opettajille
  Noin 1 480 opettajaa, 35 koulua ja 2,32 miljoonan euron kustannus vuosina 2025–2027.
• Helsingin kaupunkitieto: Eri jatko-opintopoluille aikovien nuorten koulunkäyntikokemukset
  Poissaolot, myöhästymiset, kouluun kiinnittyminen ja jatko-opintoaikeet.
• Helsingin kaupunki: Kouluterveyskyselyn Helsingin tulokset
  Lasten ja nuorten hyvinvointia, koulukokemuksia ja poissaoloja koskeva kyselyaineisto.

Varhaiskasvatus

• Helsingin kaupunkitieto: Varhaiskasvatukseen osallistuminen ja perusopetus
  Vuoden 2025 osallistumisasteet ikäryhmittäin ja alueittain.
• Helsingin kaupunki: Lausunto lasten kotihoidon tuen muuttamisesta
  Vieraskielisten ja kotimaankielisten 1–2-vuotiaiden osallistumisasteet vuonna 2024.
• Helsingin kaupunki (2026): Viisivuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen
  Varhaiskasvatuksen ulkopuolella olevien viisivuotiaiden tunnistaminen ja aktiivinen palveluohjaus.
• Hiilamo, Merikukka, Haataja ym. (2025): Duration of Child Home Care Allowance Period and School Success
  Kotihoidon tukijakson pituuden yhteys koulumenestykseen vanhempien koulutuksen ja maahanmuuttotaustan mukaan.
• Gruber, Kosonen & Huttunen (2025): Paying Moms to Stay Home: Short- and Long-Run Effects on Parents and Children
  Kotihoidon tuen vaikutukset äitien työmarkkina-asemaan sekä lasten myöhempiin koulutus- ja muihin tuloksiin.

Kotoutuminen ja vanhempien asema

• Pesola & Sarvimäki (2024): Intergenerational Spillovers of Integration Policies
  Vanhempien kotoutumissuunnitelmien vaikutukset lasten arvosanoihin, koulutukseen ja myöhempiin ansioihin.
• Valtiontalouden tarkastusvirasto (2018): Kotoutumiskoulutus
  Vuosia 2013–2016 koskeva B1-kielitason saavuttaminen ja kotoutumiskoulutuksen vaikuttavuuden seuranta. Luku ei kuvaa suoraan vuoden 2026 järjestelmää.
• Työ- ja elinkeinoministeriö (2024): Koto-SIB-kokeilun vaikutukset ja käytännön toteutus
  Satunnaistettuun asetelmaan perustuva arvio osallistujien ansiotuloista, veroista ja tulonsiirroista.
• Helsingin kaupunkitieto: Ulkomaalaistaustaisten työllisyys ja ansiotulot
  Helsingin maahanmuuttajataustaisten työmarkkina-asema ja työllistymisen esteet.

Vuoden 2026 koulutusuudistukset

• Opetushallitus (2026): Perustemuutokset voimaan 1.8.2026
  Valmistavan opetuksen lisäopetus sekä S2- ja R2-oppimäärien valintaa ja vaihtamista koskevat muutokset.
• Opetushallitus (2026): Ensimmäinen kattava arviointityöväline tulossa S2-opetukseen
  Valtakunnallisen kielitaidon arviointivälineen kehittäminen.
• Finlex (2026): Valtioneuvoston asetus 176/2026
  Valmistavan opetuksen lisäopetuksen tavoitteet ja voimaantulo 1.8.2026.

Poliittinen viitekehys

• Liberaalipuolue (2026): Puolueohjelma
  Puolueen koulutuspoliittiset tavoitteet, kuten yhteiset osaamisvaatimukset, standardoidut arvioinnit sekä S2- ja R2-järjestelmää koskevat linjaukset.