Runtaus ja junailu Suomessa. Poliittisen järjestelmän harjaantunut kyvyttömyys tunnistaa maan tapa.

Suomen suurin poliittinen ongelma ei välttämättä ole julkisen talouden alijäämä, hidas talouskasvu tai edes kiihtyvä velkaantuminen. Suurin ongelma on mahdollisesti se, että poliittinen järjestelmämme on menettänyt kykynsä tunnistaa, milloin toimintatavoista ja harjoitetusta politiikasta on tullut osa ongelmaa. Tästä voisi käyttää  ilmaisua harjaantunut kyvyttömyys tunnistaa maan tapa.

Kun toimintamalli toistuu riittävän kauan, siitä tulee normaalia. Silloin kukaan ei enää pysähdy kysymään, pitäisikö näin toimia ja onko politiikkaa järkevää ja perusteltua. Päinvastoin. Ongelmallisia käytäntöjä puolustetaan normaalina politiikkana, vaikka ulkopuolisen silmin ne näyttävät suosimiselta, eturyhmävallalta tai vähintään erittäin huonolta hallinnolta.

Helsinki Garden -tapauksen ympärillä käyty keskustelu on tästä paraatiesimerkki.

Pääministeri Petteri Orpo puhui eilisessä A-Studiossa “perusteellisesta valmistelusta”. Hyvä, että pääministeri viimein havahtui reilun ja läpinäkyvän valmistelun merkitykseen, mutta miksi huoli heräsi vasta siinä vaiheessa, kun mahdolliset ongelmat ja väärinkäytösket olivat jo tapahtuneet? Kiitos Vantaan Sanomien ansiokkaan journalismin.

Käsilläolevan poliittisen keskustelun ydin ei ole yksittäinen hanke vaan toimintatapa.

Kerrataan vielä tapaukseen liittyvät kysymykset, joihin ei ole saatu riittäviä ja perusteltuja vastauksia. 

Miten päädyttiin tilanteeseen, jossa 35 miljoonan euron ehdollista tukea valmisteltiin ilman avointa hakua, ilman hakemusta, ilman ennalta määriteltyjä valintakriteerejä, ilman julkisia perusteluja ja ilman tavanomaista valmisteluprosessia?

Mikä oli hallituksen ministeriryhmän Petteri Orpon, Riikka Purran, Anders Adlercreutzin ja Sari Essayahin rooli?  

Mikä oli virkamiesvalmistelun rooli? Tehtiinkö asianmukaiset arviot esimerkiksi valtiontukisääntelyn näkökulmasta ja miksi VM:n budjettipäälliikö Mika Niemellä ohjeistaa Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehiä valmistelemaan asian jälkikäteen? Miksi OKM ryhtyy valmistelemaan suurempia mukisematta näin epäselvän tapauksen?

Miksi Jan Vapaavuori ja Helsinki Garden hanke eivät ilmoittaneet asianmukaisesti tapaamisia avoimuusrekisteriin vaikka siihen on lakisääteinen velvollisuus? VTV on ilmoittanut ottaneensa harkintaan tämän laiminlyönnin tutkimisen. 

Tai kuten Jan Vapaavuori asian muotoili “runtattiin ja junailtiin". Tässäkin pääministeri Orpo päätyi jaarittelemaan sanamuodoista ja kutsui niitä “asiattomiksi”. Ikäänkuin hän ei ymmärtäisi, että koko menettelytapa on ollut vähintään täysin luokatonta hallintoa ja suhmurointia. Pahimmillaan korruptiota.

Toinen, vielä suurempi asiakokonaisuus liittyy poliittiseen priorisointiin.

Miksi valtio ylipäätään käyttää rajallisia verovaroja yksittäisten liiketoimintahankkeiden tukemiseen? Helsinki Garden on haitallisen ja tehottoman yritystuen malliesimerkki. Poliittisen suhmuroinnin tulos, joka vääristää markkinoiden toimintaan ja on pahimillaan korrputiivinen. 

Ja jos näin tehdään, millä perusteella juuri tämä hanke valittiin? Kokoomuksen talousosaaminen toki on tunnetusti erittäin huonoa, mutta miksi muut puolueet eivät puuttuneet asiaan? Saivatko ne jotakin tilalle ja mitä?

Suomessa olisi lukuisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin rakentaa tulevaa kasvua: tekoäly, kvanttiteknologia, avaruusteknologia, puolustusteknologia, bioteknologia tai muut korkean tuottavuuden alat. Mikä analyysi osoitti, että juuri tämä Helsinki Gardenin hanke tuotti veronmaksajille paremman yhteiskunnallisen hyödyn kuin muut mahdolliset vaihtoehdot?

Vaihtoehtoiskustannuksien, kustannushyötyjen ja ylipäätään investointien arvon analyysit ovat talouspolitikan perusasioita. Jos analyyseja ei ole tehty, kyse ei ole talous- ja elinkeinopolitiikasta vaan poliittisesta suhrumoinnista ilman läpinäkyviä perusteita ja kaikille yhteisiä kriteerejä.

Juuri tämä on maan tavan ydin. Kun samanlaisia ratkaisuja tehdään vuosikymmeniä, niitä ei enää nähdä poikkeuksina. Niitä pidetään normaalina politiikkana. Samalla järjestelmä menettää kykynsä tunnistaa omat vinoumansa eikä osaa kyseenalaistaa oman tomintansa perusteita. 

Suomi tarvitsee kipeästi rakenteellisia reformeja. Niitä ei kuitenkaan synny, jos uudistuksia tekevät samat puolueet ja samat eturyhmät, jotka ovat rakentaneet nykyiset toimintamallit ja pitävät niitä edelleen normaaleina. Aivan kuten pääministeri Orpo eilisessä A-Studiossa. Hän näytti pitävän täysin normaalina Helsinki Gardenin tapausta täysin normaalina vaikka siihen liittyy epäselvyyksiä ja avoimia kysymyksiä enemmän kuin jäähalliin mahtuu. 

Todellinen reformi alkaa vasta silloin, kun uskalletaan tunnistaa ja tunnustaa, että Suomen poliittisella järjestelmällä voi olla sokeita pisteitä ja harjaantunut kyvyttömyys tunnistaa maan tapa. Jos emme kykene tunnistamaan maan tapaa, emme myöskään kykene siitä irtautumaan.

Liberaalipuolue tarjoaa selkeän vaihtoehtoehdon nykymenolle. Tutustu ohjelmaan!