Amerikkalainen filosofi Harry G. Frankfurt kutsui tällaista puhetta suorasukaisesti paskapuheeksi.
Frankfurtin ajatus ei ole, että kaikki ympäripyöreä, liioitteleva tai huono puhe olisi automaattisesti valhetta. Paskapuhe voi olla täysin totta. Ratkaisevaa on puhujan suhde totuuteen. Käytetäänkö sanoja tapahtumien selvittämiseen vai halutun vaikutelman synnyttämiseen?
Tätä kysymystä voidaan soveltaa myös eduskunnan Helsinki Garden ‑keskusteluun. Tuloksena ei ole totuuskomissio vaan leikillinen filosofinen koe. Kuinka usein kansanedustajat vastasivat siihen, mitä todella kysyttiin, ja kuinka usein he vaihtoivat koko keskustelun aihetta?
PASKANPUHUJA EI VÄLITÄ TOTUUDESTA
Frankfurt erottaa toisistaan valehtelijan ja paskanpuhujan. Valehtelija tietää tai ainakin uskoo tietävänsä, miten asiat ovat. Hän yrittää saada kuulijan uskomaan jotakin muuta. Totuus on hänelle tärkeä vastustaja.
Paskanpuhuja ei välttämättä yritä sanoa mitään epätotta. Hän saattaa lausua joukon tosia asioita. Hän ei kuitenkaan valitse niitä siksi, että ne kuvaisivat käsiteltävää asiaa mahdollisimman tarkasti, vaan siksi, että ne tuottavat sopivan vaikutelman.
Pasanen varsinainen tuote ei siis ole väite vaan mielikuva:
- hallitus on vastuullinen
- oppositio on tekopyhä
- hanke luo kasvua
- päätös oli vain ehdollinen
- joku toinen teki joskus jotakin pahempaa
Kaikki nämä väitteet voivat olla tosia. Silti ne voivat olla Frankfurtin tarkoittamaa paskapuhetta, jos niiden tehtävänä on estää vastaamasta kysymykseen: miten 35 miljoonan euron Garden-rahoitus päätyi hallituksen päätökseen?
FRANKFURT-MITTARI
Jaoin hallituspuolueiden puheenvuorot kolmeen ryhmään.
Menettelyä selventävä puhe kuvasi päätöksen valmistelua, asiakirjoja, toimivaltaa, lainsäädäntöä, virkamiesten kantoja tai päätöksen syntymistä. Se sai Frankfurt-mittarissa nolla pistettä.
Hankkeen yleinen puolustaminen puhui kasvusta, tapahtumista, työpaikoista tai areenan tarpeellisuudesta mutta ei varsinaisesti selvittänyt päätöksentekoa. Se sai yhden pisteen.
Sivuraiteet, whataboutismi ja poliittinen polemiikki saivat kolme pistettä. Näissä puhe siirtyi esimerkiksi Uniperiin, EU:n elpymispakettiin, edelliseen hallitukseen tai vastapuolen moraaliin.
Mittari ei väitä tuntevansa puhujien motiiveja. Se kertoo vain, kuinka otollisen rakenteen puhe tarjoaa Frankfurtin kuvaamalle ilmiölle.
Leikillinen tekstimittari, ei arvio puhujien motiiveista. Asteikolla 0 tarkoittaa menettelyn täsmällistä selittämistä ja 100 puheen täydellistä irtoamista käsiteltävästä totuuskysymyksestä.
KD: ÄLÄ LAUSU VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄSI
Kristillisdemokraatit saivat mittarissa 28 pistettä sadasta eli hallituspuolueiden matalimman tuloksen.
Mika Poutalan puheessa käsiteltiin EU-notifikaatiota, valtionavustuslakia, liikuntalakia, rahoitussuunnitelmaa, rakennuspaikan hallintaa sekä lopullisia kuntapäätöksiä. Tällainen puhe ei ole erityisen näyttävää, mutta sillä on yksi arvokas ominaisuus: Sen voi tarkistaa.
Kun puhuja nimeää lain, asiakirjan, viranomaisen tai päätösvaiheen, hän sitoo puheensa todellisuuteen. Väite voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi. Juuri tämän riskin paskapuhe pyrkii usein välttämään.
Kristillistenkin puheessa esiintyi sivuraiteita, mutta kokonaisuutena puolue pysyi lähimpänä kysymystä siitä, mitä Gardenin käsittelyssä oikeastaan tapahtui.
RKP: JÄTTE BRA ARENA, MUTTA MITEN PÄÄTÖS SYNTYI?
RKP:n Frankfurt-tulos oli 40 pistettä.
Puolue puhui runsaasti kulttuurista, tapahtumista, kansainvälisestä kilpailusta ja Suomen tarpeesta saada uusi monitoimiareena. Nämä väitteet voivat olla perusteltuja. Ne eivät kuitenkaan vastaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä koskevaan kysymykseen.
Frankfurtin testi on tässä armoton. Vaikka Helsinki tarvitsisi areenan, siitä ei seuraa, että juuri tämän hankkeen valmistelu olisi ollut asianmukaista.
RKP:n puhetta paransivat kuvaukset neljän hallituspuolueen yhteisestä päätöksestä, rahoituksen ehdollisuudesta ja tuen myöhemmästä perumisesta. Toiseen suuntaan mittaria veti Gardenista Valmetiin siirtynyt puheenvuoro. Se saattoi sisältää tosia asioita, mutta vastasi kokonaan toiseen kysymykseen.
KOKOOMUS: EHDOLLINEN PÄÄTÖS VAPAUDUT VANKILASTA KORTTINA
Kokoomuksen tulos oli 47 pistettä. Se vastaa myös hallituspuolueiden yhteistä tulosta.
Kokoomuksen toistuvin puolustus oli, että Gardenia koskenut päätös oli ehdollinen. Tämä on olennainen tieto. Ongelma syntyy, jos samaa tietoa käytetään vastauksena jokaiseen kysymykseen.
Päätöksen ehdollisuus ei vielä kerro:
- kuka esitti 35 miljoonan euron summan
- millä laskelmilla summa muodostettiin
- mitä kirjallisia arvioita päättäjillä oli
- miksi valtiovarainministeriön vastustus ei pysäyttänyt päätöstä
- millä kriteereillä Garden valittiin muiden hankkeiden joukosta
”Päätös oli ehdollinen” voi siis olla täysin tosi mutta samalla Frankfurtin tarkoittamassa mielessä paskapuhetta. Ratkaisevaa on, tarjotaanko sitä riippumatta siitä, mitä päätöksenteon yksityiskohtaa kysytään.
Kokoomuksen kasvu-, työpaikka- ja investointipuhe rakensi mielikuvaa tulevaisuuteen katsovasta hallituksesta. Samalla huomio siirtyi pois valmistelun laadusta. Puhe vastasi kysymykseen ”miksi areenat voivat olla hyödyllisiä”, vaikka varsinainen kysymys kysymys on ”miten tämä päätös tehtiin”.
PERUSSUOMALAISET JA WHATABOUTISMIN GRAND PRIX
Perussuomalaisten tulos oli 67 pistettä. Selvästi korkein hallituspuolueista.
Puolueen puheessa Helsinki Garden sai seurakseen muun muassa Uniperin, EU:n elpymispaketin, Marinin hallituksen, vihervasemmiston aikaisemmat ratkaisut, opposition moraalisen uskottavuuden ja kuvauksen kaverikapitalismista sukupuolitautina. Sekin voi olla tosi väite, mutta ei selvennä sitä, miten päätös tehtiin.
Tässä on frankfurtilaisen paskapuheen klassinen rakenne. Sivuraiteen ei tarvitse olla epätosi. Uniperistä voidaan esittää tosia väitteitä. Ne eivät kuitenkaan auta selvittämään Garden-päätöksen valmistelua.
Kun kysymys on ”kuka toi Garden-rahoituksen kehysriiheen?” ja vastaus alkaa sanoilla ”mutta entä Uniper?”, puhuja ei varsinaisesti vastusta kysymyksen sisältämää totuutta. Hän yrittää vaihtaa aihetta kokonaan.
Gardenin valmistelun sijasta ryhdytään kilpailemaan siitä, mikä poliittinen leiri näyttää epäilyttävämmältä.
Riikka Purran puheenvuoro muodosti tästä poikkeuksen. Hän kertoi valtiovarainministeriön suhtautuneen rahoitukseen kielteisesti ja kuvasi Gardenin osaksi kehysriihessä sovittua investointikokonaisuutta. Tällöin puhe palasi tarkistettavaan tapahtumaketjuun.
OPPOSITIO EI OLLUT IMMUUNI PASKAPUHEELLE
Opposition 155 kysymyslauseesta 132 oli selvästi asiasisältöisiä. Ne koskivat pääasiassa valmistelua, laillisuutta, valvontaa, laskelmia, tasapuolisuutta ja poliittista vastuuta.
Tällaiset kysymykset ovat luonteeltaan paskapuheen vastaisia. ”Kuka päätti?”, ”milloin asia tuli käsittelyyn?” ja ”mikä asiakirja tämän osoittaa?” pakottavat vastaajan sitomaan puheensa maailmaan.
Mukana oli kuitenkin myös 23 retorista tai muuten vaikeasti asiasisältöiseksi luokiteltavaa kysymystä. Retorinen kysymys voi olla opposition oma tapa tuottaa vaikutelma ilman todistamisen taakkaa. Jos kysymys sisältää jo oletuksen korruptiosta, suosimisesta tai salailusta, sen tarkoitus ei välttämättä ole hankkia tietoa.
Opposition Frankfurt-riski oli silti selvästi hallituspuolueita pienempi, noin 15 pistettä sadasta. Tämä on odotettavaa. Kysyjän institutionaalinen tehtävä on vaatia yksityiskohtia, kun taas vastaajan houkutuksena on siirtää keskustelu itselleen edullisempaan kehykseen.
PASKAPUHEBINGON VOITTORIVI
- Päätös oli ehdollinen.
- Suomi tarvitsee kasvua ja investointeja.
- Hanke olisi luonut työpaikkoja.
- Mutta entä Uniper?
- Edellinen hallitus teki pahempaa.
- Oppositio ei itse usko kasvuun.
- Ei vastausta siihen, kuka esitti 35 miljoonaa euroa ja millä perusteella.
Keskustelun kiinnostavin piirre ei lopulta ole se, kuka mahdollisesti valehteli. Paljon olennaisempaa on, kuinka usein puhe lakkasi välittämästä juuri siitä totuudesta, jota kysymys koski.
Frankfurtin näkökulmasta demokratia ei kärsi ainoastaan vääristä vastauksista. Se kärsii myös siitä, että vastaamisen tilalle tuotetaan vakuuttavan kuuloista materiaalia, jonka suhde alkuperäiseen kysymykseen on lähinnä seremoniallinen.
Siinä mielessä Helsinki Garden ‑keskustelu oli Frankfurtin filosofiselle laboratoriolle poikkeuksellisen hedelmällinen näyte.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Palaa Etusivulle