Mitä jos tekoäly korvaa palkkatyön kymmenessä vuodessa?

Tekoäly ei välttämättä poista ihmistyön tarvetta kokonaan. Se ei välttämättä romahduta nykyistä veropohjaa kokonaan. Se ei välttämättä keskitä kaikkea taloudellista ja poliittista valtaa. Mutta jos se tekee nämä asiat, seuraukset ovat niin suuria, ettei mahdollisuutta saa jättää huomioimatta. Avoin kysymys on, varaudummeko yhteiskunnallisesti ja muutamme aktiivisesti tarvittavia rakenteita vai annammeko muutoksen vain tapahtua meille?

Tekoälystä puhutaan Suomessa edelleen aivan liian pienenä ilmiönä. Keskustelemme siitä, saavatko virkamiehet käyttää tekoälyä, säästääkö tekoäly puoli tuntia työpäivässä ja kuinka monessa asiakaspalvelussa chatbot voisi vastata kysymyksiin. Nämä ovat hyödyllisiä asioita, mutta ne ovat mittakaavaltaan väärässä sarjassa.

Tekoäly ei ole kuin uusi tietojärjestelmä, jonka organisaatio hankkii, asentaa ja ottaa hallitusti käyttöön. Tekoäly, tai paremmin koneoppivat järjestelmät, ovat laaja teknologinen ilmiö, joka voi muuttaa työn, yritysten, verotuksen, julkisen talouden, omistuksen ja poliittisen vallan perusteita. Olen aiemmin kuvannut tekoälyä yhteiskunnalliseksi faasimuutokseksi. Sitä ei ”opetella” samalla tavalla kuin uutta ohjelmistoa.

Se on siirtymä, jonka läpi ihmiset, yritykset ja yhteiskunnat joutuvat elämään, ja jonka lopputulokset ja ennakoimattomat seuraukset ovat hyvin epävarmoja, kuten suurissa muutoksissa yleensä on. Tekoälyn keskeiset kysymykset eivät koske käyttöliittymiä tai pörssikuplia vaan taloutta, työtä, valtaa ja ihmiselämän tarkoitusta.

Vertailukohtana voisi käyttää vaikkapa sähkön yleistymistä tai maatalouden mekanisaation aiheuttamia polittiisia ja sosiaalisia muutoksia, jotka mullistivat yhteiskuntamme täysin, aiheuttivat valtavia sosiaalisia muutoksia ja ongelmia. Tämän lisäksi molemmista on seurannut valtavasti hyviä asioita ja sosiaalista edistystä.

Tekoälyn tapauksessa eräs tärkeä ero aiempiin muutoksiin on se, että meillä on ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa teknologioita, jotka kykenevät itsenäisesti oppimaan ja näköpiirissä on jo jatkuva itsenäinen parantaminen (recursive self-improvement). Se tarkoittaa pääpiirteissään, että tekoäly pystyy kehittämään itsestään paremman version ilman ihmisen ohjeita.

Tässä mielessä tuore AI 2040 skenaarityö on hyvin mielenkiintoinen. Se tarkastelee tekoäyn mahdollisesti aiheuttamia muutoksia ja vaikutuksia poikkeuksellisen suuressa mittakaavassa ja nopean teknologisen kehityksen lähtökohdista. Voin tässä kirjoituksella käsitellä vain hyvin pientä osaa skenaarioista ja niiden muuttujista. Tarkoitus on johdatella lukija teemaan ja suosittelen perehtymistä aiheeseen laajemmin. Linkit viitattuihin teksteihin ovat kirjoituksen lopussa.

Aiempien skenaarioiden mukainen nopea kehitys on toteutunut

AI 2040 skenaarioiden taustalla on AI Futures Project, jonka tutkijat kirjoittivat myös huomiota saaneet AI 2027 -skenaariot. AI 2040 skenaariot ovat ryhmän kolmas laaja julkaisu ja ne ovat herättäneet laajasti huomiota tekoälypiireissä.

Tekijöiden mukaan toteutunut kehitys on tähän mennessä seurannut AI 2027:n kuvaamaa nopean kehityksen suuntaa jopa lähempää kuin he itse odottivat. Tekoälyteknologioiden kyvykkyyden kasvu, investoinnit ja tutkimuksen kehitys ovat toteutuneet suunnilleen kuten on ennakoitu, eivätkä empiiriset tulokset toistaiseksi ole tehneet AI 2027 skenaarioiden lähtökohdista ja oletuksista ilmeisen epäuskottavia saati kumonneet niitä. Tämä ei tarkoita, että skenaarioiden koko tapahtumaketju tai aikataulu toteutuisi. Se merkitsee vain, että nopean kehityksen mahdollisuutta ei voi sivuuttaa pelkkänä tieteiskirjallisuutena.

Menneisyyden tulokset eivät tunnetusti ole tae tulevaisuuden kehityksestä, mutta AI 2040 skenaarioiden kirjoittajien, välillä jopa hieman utopistisilta tuntuvissa väitteissä, on taustalla pitkä ja laaja-alainen perehtyminen tekoälyn kehitykseen.

Taloudellisesti arvokas työ automatisoidaan kymmenessä vuodessa

AI 2040:n tekijät arvioivat tekoälyn voivan heidän mediaaniennusteessaan automatisoida kaiken taloudellisesti merkityksellisen työn noin kymmenessä vuodessa. Useimmat taloustieteilijät odottivat paljon hitaampaa muutosta, koska arviot tekoälyn kyvykkyyksien kehityksestä perustuvat erilaisiin oletuksiin. Tekijät sanovat itse, että juuri ero näissä oletuksissa selittää suuren osan heidän ja valtavirran politiikan tutkimuksen ja taloustieteen välisistä eroista tekoälyn poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissa.

Skenaarioissa ei väitetä, että maailma näyttää vuonna 2040 täsmälleen siltä kuten skenaarioissa kuvataan. AI 2040 sisältää lukuisia erilaisia skenaarioita, joista keskityn tässä vain yhteen, jonka tekijät itse nostavat toivotuimmaksi tulevaisuuden kuluksi. Skenaario “Plan A” on ensisijaisesti politiikkasuositus ja ajatuskoe siitä, miten tekoälykehitystä voitaisiin ohjata, valvoa ja kansainvälisesti koordinoida siten, että lopputulokset olisivat mahdollisimman hyvät koko ihmiskunnalle. Tässä kirjoituksessa keskityn vain skenaarion työtä käsitteleviin osuuksiin.

Plan A skenaarion logiikka on ehdollinen. Jos tekoäly kykenee automatisoimaan lähes kaiken taloudellisesti merkityksellisen työn, jos tekoälyn kehitys johtaa nopeasti ihmistä kyvykkäämpiin järjestelmiin ja jos valtiot ja yritykset onnistuvat hallitsemaan sekä koordinoimaan muutosta kansainvälisesti, niin millaisia taloudellisia ja poliittisia seurauksia tällä voi olla?

Tämä on skenaarioiden järkevä käyttötapa. Niiden tehtävä ei ole ennustaa yhtä varmaa tulevaisuutta, vaan paljastaa nykyiset piilevät oletukset ja esittää valistuneita arvioita siitä, mitä tapahtuu, jos oletukset muuttuvat ratkaisevasti.

Plan A skenaarion työtä koskeva taloudellinen argumentti on, että tekoäly voi reilun 10 vuoden kuluessa korvata sekä kognitiivisen että fyysisen työn lähes kokonaan. Kognitiivinen työ voidaan monistaa datakeskuksissa, ja robotiikan kehittyessä sama ulottuu vähitellen fyysiseen tuotantoon. Jos tekoäly ja robotit oppivat lisäksi suunnittelemaan ja rakentamaan uusia tekoälyjärjestelmiä, siruja, tehtaita ja robotteja, tuotannon kasvu ei enää olisi samalla tavalla sidottu ihmisten lukumäärään tai osaamiseen.

Tämä on ratkaiseva ero aikaisempiin teknologisiin murroksiin. Traktori korvasi osan maataloustyöstä, mutta ei kyennyt suunnittelemaan seuraavaa traktorisukupolvea, perustamaan tehdasta ja johtamaan kokonaisia yrityksiä. Internet mullisti taloutta ja viestintää, mutta ei itsenäisesti rakentanut koko taloutta uudelleen.

Plan A skenaarion vahva oletus on, että yleiskäyttöinen tekoäly voisi lopulta tehdä myös ne uudet tehtävät, joita teknologinen murros synnyttää. Jos tämä oletus toteutuu, kysymys ei enää ole vain joidenkin ammattien katoamisesta vaan ihmisten tekemän palkkatyön taloudellisen merkityksen romahtamisesta kokonaan.

Plan A skenaariossa sääntely hidastaa tätä muutosta ja säilyttää ihmisille erityisesti valvontaan ja auditointiin liittyviä tehtäviä. Silti skenaarioissa automatisoitavien tehtävien osuus lähestyy 99 prosenttia jo 2030-luvun loppupuolella. Kirjoittajat eivät väitä tämän luvun olevan tarkka ennuste. Se näyttää, mitä heidän mallistaan seuraa, kun siihen syötetään hyvin vahvat oletukset tekoälyn kyvykkyyden kehityksestä.

Tällaisessa yhteiskunnassa esim. koulutuspolitiikkaa ei voida rakentaa vain sen varaan, että ihmiset oppivat uusia työmarkkinoilla kysyttyjä taitoja ja syntyy uudenlaisia työpaikkoja, joihin ihmiset voivat siirtyä. Jos tekoäly oppii uudetkin taidot ihmistä nopeammin, jatkuva uudelleen kouluttautuminen tai uudenlaisten työtehtävien syntyminen eivät ratkaise taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.

Työn merkitys ei silti katoa ihmiselämästä. Ihmiset haluavat edelleen hoitaa lapsia, tehdä taidetta, kilpailla, rakentaa yhteisöjä, tutkia, opettaa ja auttaa toisiaan. Mutta työn taloudellinen välttämättömyys ja työn inhimillinen merkitys voivat erota toisistaan.

Se olisi valtava kulttuurinen muutos. Olemme vuosisatojen ajan rakentaneet identiteetin, toimeentulon, sosiaalisen aseman ja moraalisen arvostuksen työn ympärille. Aivan kuten olemme rakentaneet merkittävän osan valtioiden veropohjasta palkkatyön varaan. Mitä tapahtuu, jos tämä oletus ei enää pidä paikkaansa?

Tekninen kyvykkyys ei muutu automaattisesti poliittisiksi ja yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi

AI 2040 skenaariot ei tietenkään ole ainoa tapa ymmärtää tekoälyä. Arvind Narayanan ja Sayash Kapoor ovat kehittäneet “AI as Normal Technology” näkökulmaa, jossa tekoälyä tarkastellaan normaalina teknologiana. Sana ”normaali” ei tarkoita vähäpätöistä. He pitävät tekoälyä erittäin merkittävänä ja todennäköisesti mullistavana teknologiana, mutta eivät pidä mitään yhtä äkillistä yhteiskunnallista murrosta oikeana lähtökohtana teknologian vaikutusten arvioinnille.

Tämän näkökulman keskeinen huomio on, että tekninen kyvykkyys ei muutu automaattisesti poliittisiksi ja yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi. Laboratoriotulos ei ole sama asia kuin luotettava tuote. Tuote ei ole sama asia kuin toimiva organisaatio. Organisaation käyttämä toimintamalli ei vielä tarkoita, että kokonainen toimiala tai yhteiskunta olisi muuttunut.

Teknologian vaikutukset syntyvät yrityksissä, virastoissa, kouluissa ja sairaaloissa. Niihin vaikuttavat vanhat tietojärjestelmät, erityisesti käytettävissä oleva organisaation oma data, sääntely, vastuut, työntekijöiden oppiminen ja osaaminen, organisaatioiden kannustimet, asiakkaiden luottamus ja kyky muuttaa vakiintuneita toimintatapoja.

Näkökulma muistuttaa myös esim. tekoälyagenttien kyvykkyyden ja luotettavuuden välisestä erosta. Järjestelmä voi onnistua näyttävästi rajatussa testissä, mutta epäonnistua pitkissä, avoimissa ja sotkuisissa tosielämän tehtävissä. Tämän vuoksi yksittäisiä teknisiä demonstraatioita ei pidä suoraan muuntaa ennusteiksi ammattien tai yritysten katoamisesta, saati sivilisaatiotason muutokseksi.

Tämä on tärkeä ja järeä kritiikki tekoälyhypelle, mutta se ei kumoa AI 2040 skenaarioita. Näkökulmat vastaavat osittain eri kysymyksiin. Normal Technologyn kysymys on miten teknologinen kehitys muuttuu käytännön yhteiskunnalliseksi vaikutukseksi. AI 2040 skenaarioissa kysytään, mitä voi seurata, jos tekoälyjärjestelmistä tulee niin kyvykkäitä, että aikaisemmat teknologian käyttöönottoa hidastaneet esteet menettävät merkitystään?

Ensimmäinen varoittaa sekoittamasta teknistä mahdollisuutta välittömään yhteiskunnalliseen muutokseen. Toinen varoittaa olettamasta, että tuleva tekoäly käyttäytyisi samalla tavalla kuin kaikki aikaisemmat teknologiat. Hyvän tekoälypolitiikan pitää vastata näihin molempiin näkökulmiin.

Työtehtävät muuttuvat ja uusiutuvat kunnes ihmistyö on automatisoitu

Tekoälyn työmarkkinavaikutuksista puhutaan usein liian mustavalkoisesti. Joko tekoäly ”vie kaikki työt” tai se on vain uusi työkalu, joka synnyttää enemmän ammatteja kuin tuhoaa. Todellisuudessa kehitys voi edetä vaiheittain, kuten NBER:n “The Economics of Transformative AI” artikkelisarjassa esitetään.

Ensimmäisessä vaiheessa tekoäly automatisoi yksittäisiä tehtäviä. Ammatti ei katoa, mutta sen sisältö muuttuu. Työntekijä käyttää tekoälyä tiedonhakuun, luonnosteluun, analysointiin, ohjelmointiin, asiakaspalveluun tai päätöksenteon tukemiseen. Nämä muutokset vaikuttavat myös ns. aloitustyöpaikkojen määrään, ja nuorisotyöttömyyden kasvusta onkin jo saatu ensimmäisiä viitteitä.

Toisessa vaiheessa kokonaisia työprosesseja organisoidaan uudelleen. Silloin työntekijän tehtävä ei ole enää tehdä kaikkea itse vaan valvoa, yhdistellä ja hyväksyä tekoälyjärjestelmien tuottamia tuloksia.

Kolmannessa vaiheessa yritysten henkilöstörakenne voi muuttua. Sama tuotanto voidaan mahdollisesti toteuttaa pienemmällä työntekijämäärällä. Jotkut yritykset kasvavat voimakkaasti ilman vastaavaa henkilöstön kasvua.

Vasta neljännessä, vahvimmassa skenaariossa tekoäly ja robotiikka alkavat syrjäyttää ihmistyötä lähes kaikissa taloudellisesti merkittävissä tehtävissä.

Työtehtävien altistuminen tekoälyn vaikutuksille ei tarkoita automaattisesti työttömyyttä. Yhdysvaltoja koskevassa analyysissä monet voimakkaasti tekoälyn vaikutuksille altistuneet työntekijät olivat myös verrattain hyviä sopeutumaan ja siirtymään uusiin tehtäviin. Samalla tunnistettiin pienempi mutta merkittävä ryhmä, jolla korkea altistuminen yhdistyi heikkoon sopeutumiskykyyn. Tällaiset työntekijät keskittyivät erityisesti hallinnollisiin, avustaviin ja toimistotehtäviin.

Tämä osoittaa, miksi pelkkä ammattien altistumisriski ei riitä politiikan perustaksi. Tekoälypolitiikan pitää tunnistaa sekä tehtävien muutokset että ihmisten erilainen kyky mukautua niihin. Näissä kehityskuluissa tärkeimpiä politiikkatoimia voivat olla koulutus, työmarkkinoiden liikkuvuus, kilpailu, organisaatioiden uudistuminen ja työntekijöiden neuvotteluasema.

Sen sijaan AI 2040 Plan A kehityskulussa nämä eivät enää riitä. Jos tekoäly pystyy oppimaan uuden ammatin nopeammin kuin ihminen voidaan kouluttaa siihen, jatkuva uudelleenkoulutus muuttuu juoksukilpailuksi, jota ihminen ei voi voittaa.

Mitä seuraaaksi, kun ihmistyö ei enää ole tuotannon rajoite?

Nykyinen talousjärjestelmä perustuu siihen, että ihmistyö on niukka tuotannontekijä. Yritykset tarvitsevat ihmisiä suunnittelemaan, valmistamaan, johtamaan, myymään, huoltamaan ja kehittämään. Ihminen saa työstä palkkaa. Palkasta kerätään veroja. Ihminen käyttää tulonsa kulutukseen, josta kerätään lisää veroja. Tämän kiertokulun varaan on rakennettu suuri osa hyvinvointivaltiosta.

Mitä tapahtuu, jos ihmistyö lakkaa olemasta niukka resurssi? Jos tekoäly pystyy tekemään kognitiivisen työn ja robotit fyysisen työn, tuotanto voi kasvaa ilman vastaavaa ihmistyön kasvua. Jos tekoäly kykenee lisäksi suunnittelemaan uusia malleja, tehtaita, siruja ja robotteja, syntyy ainakin teoriassa itseään vahvistava tuotantoketju, jonka kasvua rajoittavat ihmistyön sijasta energia, laskentakapasiteetti, materiaalit, maa, infrastruktuuri ja sääntely.

Tämä erottaa autonomisen tekoälyn tavallisesta automaatiosta. Traktori korvasi maataloustyötä, mutta ei perustanut itsenäisesti traktoritehdasta, suunnitellut seuraavaa traktorimallia eikä johtanut maatalouskonsernia. Jos tekoäly pystyy tekemään nämä kaikki, ihmisten siirtyminen ”uusiin tehtäviin” ei ole enää itsestään selvä ratkaisu. Autonominen tekoäly pystyy tekemään myös uudet tehtävät.

Tämä on AI 2040:n skenaarioiden vahvin oletus ja samalla sen suurin epävarmuus. Emme vielä tiedä, saavuttavatko järjestelmät tällaisen yleisen kyvykkyyden. Emme myöskään tiedä, kuinka nopeasti luotettavuus, robotiikka, energia ja fyysinen tuotanto seuraavat ohjelmistojen kehitystä. Mutta jos mahdollisuus on olemassa, sitä ei voi jättää poliittisen tarkastelun ulkopuolelle vain siksi, että sen aikataulu on epävarma.

Ei saa ajatella liian pienesti eikä liian yksinkertaisesti 

AI 2040 ja Normal Technology näyttävät ensi silmäyksellä vastakkaisilta. Toinen varoittaa erittäin nopeasta siirtymästä kohti kaiken työn automatisointia ja superälyä. Toinen muistuttaa, että teknologiat muuttavat maailmaa instituutioiden kautta ja että käyttöönotto, luotettavuus ja organisaatiomuutos vievät aikaa. NBER puolestaan luo pohjaa analyyseille nykyhetken empiirisen datan pohjalta.

Nämä kaikki kannattaa ottaa vakavasti. AI 2040 estää meitä ajattelemasta liian pienesti. Normal Technology estää meitä ajattelemasta liian yksinkertaisesti. NBER:n taloustieteellinen tutkimus puolestaan osoittaa, ettei kysymys ole enää vain tieteiskirjallisuudesta. Työn veropohjan rapautumista, yritysten muuttumista, vallan keskittymistä ja tekoälytalouden tulonjakoa voidaan ja pitää tutkia vakavasti jo nyt.

Meidän ei tarvitse tietää, tapahtuuko suuri murros vuonna 2030, 2040 vai paljon myöhemmin. Riittää, että ymmärrämme sen olevan mahdollinen. Hyvä politiikka ei perustu vain siihen tulevaisuuteen, jota pidämme kaikkein todennäköisimpänä. Sen pitää varautua myös tulevaisuuksiin, joiden seuraukset olisivat toteutuessaan suurimmat.

Jos tekoäly kehittyy hitaasti, parempi koulutus, yrityspolitiikka, kevyempi verotus, hallinnon läpinäkyvyys ja tehokkuus sekä parempi sosiaaliturva ovat hyödyllisiä joka tapauksessa. Jos tekoäly kehittyy nopeasti, näiden rakenteiden muuttaminen murroksen jo alettua on liian myöhäistä.

Tekoäly ei välttämättä poista ihmistyön tarvetta kokonaan. Se ei välttämättä romahduta nykyistä veropohjaa kokonaan. Se ei välttämättä keskitä kaikkea taloudellista ja poliittista valtaa. Mutta jos se tekee nämä asiat, seuraukset ovat niin suuria, ettei mahdollisuutta saa jättää huomioimatta. Avoin kysymys on, varaudummeko yhteiskunnallisesti ja muutamme aktiivisesti tarvittavia rakenteita vai annammeko muutoksen vain tapahtua meille?

https://ai-2040.com

https://www.normaltech.ai

https://www.nber.org/books-and-chapters/economics-transformative-ai