Hallituspuolueet runttasivat demokratian teho-osastolle

Eduskunta antoi pääministerille luottamuksen hallituspuolueiden äänillä. Pääministeri voitti yhden äänestyksen, ei kansalaisten luottamusta eikä tulos poista mahdollista hallinnollista tai oikeudellista vastuuta. Pääministeri voitti yhden äänestyksen, mutta ei kansalaisten luottamusta. Demokratian kannalta ratkaiseva kysymys jäi avoimeksi: Miksi eduskunnan enemmistö hyväksyi sen, ettei vallankäytön alkuperästä ole vieläkään kunnollista selvyyttä? Eduskuntakäsittely ei vastannut siihen, mistä 35 miljoonan euron tukiesitys tuli? Kuka sen laati ja mihin se perustui? Hallituspuolueiden toiminnan seurauksena tapauksesta tuli nyt entistä suurempi demokratian ongelma.

Muodollisesti parlamentarismi toimi. Hallitus mittautti luottamuksensa, eduskunta äänesti ja enemmistö päätti, että pääministeri ja hallitus voivat jatkaa. Demokratia ei kuitenkaan ole vain äänten laskemista. Se edellyttää myös sitä, että vallankäyttö voidaan jäljittää, päätökset perustella ja vastuu kohdistaa. Helsinki Garden -tapauksessa nämä vaatimukset eivät edelleenkään täyty.

Julkisuudessa ei ole kyetty osoittamaan, kuka muodosti 35 miljoonan euron esityksen, kuka päätti summasta, millä laskelmalla se määriteltiin ja mitä riippumatonta valmistelua ennen poliittista ratkaisua tehtiin. Ei ole esitetty selkeää hakemusta juuri tästä tuesta, ennalta määriteltyjä valintakriteerejä, vertailua muihin hankkeisiin tai yhtenäistä valmisteluasiakirjaa, josta päätöksen synty voitaisiin todentaa.

Koko menettely on oikeuskanslerin selvityksessä. Hallituspuolueet siis äänestivät luottamuksesta ennen selvityksiä. Mitä tapahtuu, jos oikeuskansleri löytää asiasta vakavia ongelmia, jopa korruptiota? Eduskunta asetti oikeuskanslerin nyt asemaan, jossa hänen riippumattomuuttaan todella testataan. 

Luottamusäänestys ei vastannut yhteenkään näistä kysymyksistä. Se vastasi vain siihen, halusivatko hallituspuolueiden kansanedustajat pitää hallituksen vallassa. He halusivat, vakavista epäselvyyksistä huolimatta.

Äänestys ei poista epäselvyyksiä, joita tapaukseen liittyy

Luottamusäänestys kertoo ainoastaan, että hallituksen parlamentaarinen enemmistö säilyi. Se ei poista mitään niistä epäselvyyksistä, joita tapaukseen liittyy ja jotka ovat oikeuskanslerin selvitettävinä. Äänestys ei osoita, että päätös olisi valmisteltu asianmukaisesti tai ettei siihen voisi liittyä jopa rakenteellisen korruption piirteitä.

Jos valmistelua, hakemusta ja laskelmia ei ole, eduskunnan enemmistö ei voi äänestää niitä olemassa oleviksi. Jos esityksen valmistelijaa ei tunneta, äänestys ei nimeä häntä. Jos kriteerit laadittiin vasta hankkeen valinnan jälkeen, äänestystulos ei muuta päätöksenteon järjestystä hyväksyttäväksi.

Pääministerille annettu luottamus on sen puolesta äänestäneiden kansanedustajien poliittinen ratkaisu siitä, saako hallitus jatkaa avoimista kysymyksistä huolimatta. Hallitus saa jatkaa, ja tämä on demokratian kannalta suuri ongelma.

Hallituspuolueet maan tavan suojakilpenä

Eduskunnan tehtävä on valvoa hallitusta. Helsinki Garden -äänestyksessä asetelma kääntyi nurinpäin: hallituspuolueiden kansanedustajat käyttivät enemmistöään hallituksen suojaamiseen ennen kuin hallitus oli kyennyt osoittamaan päätöksenteon asianmukaisuuden.

Parlamentarismin pitäisi toimia näin: hallitus toimii, eduskunta valvoo ja hallitus vastaa.

Nyt järjestelmä toimi näin: hallitus toimi, oppositio kysyi ja enemmistö esti poliittiset seuraukset.

Tämä on parlamentarismin rakenteellinen heikkous. Hallituksen valvojista enemmistö kuuluu samoihin puolueisiin, joiden poliittinen tulevaisuus ja ennen kaikkea valta riippuvat hallituksen pystyssä pysymisestä.

Järjestelmä toimii vain, jos hallituspuolueiden kansanedustajat ovat tarvittaessa valmiita asettamaan eduskunnan valvontatehtävän omien ja hallituksensa etujen edelle. Muuten eduskunta ei enää kontrolloi hallitusta. Se toimii hallituksen vakuutuksena vallan jatkuvuudelle. Näin on erityisesti ankaran ryhmäkurin Suomessa, joka sekin on ongelma parlamentaarisen vallan kannalta. 

Kollektiivinen vastuu ei saa tarkoittaa, ettei kukaan ole vastuussa

Hallituksen puolustus on ollut, että päätös tehtiin yhdessä. Koko hallitus hyväksyi ratkaisun ja kantaa siitä poliittisen vastuun. Se ei kuitenkaan kerro, kuka teki esityksen, miten esitys syntyi ja mihin tietoihin se perustui. Pääministeri sitä ei oman ilmoituksensa mukaan tehnyt, mutta emme tiedä, kuka teki.

Ministeriryhmän yhteinen hyväksyntä ei korvaa tietoa siitä:

• kuka määritti 35 miljoonan euron summan
• kuka tarkasti kustannukset
• kuka arvioi vaihtoehdot
• kuka varmisti tasapuolisuuden
• kuka kertoi päättäjille, että esitys oli asianmukaisesti valmisteltu

Kollektiivinen vastuu muuttuu yhteiseksi vastuuttomuudeksi, jos sen avulla peitetään valmisteluketjun puuttuminen. Kaikki päättivät, mutta kukaan ei esittänyt. Kaikki kantavat vastuun, mutta vastuuta ei voida kohdistaa kehenkään. Tällainen järjestely suojaa vallankäyttäjiä, ei demokratiaa. Demokratiassa valta on aina jäljitettävää, perusteltua ja viimekädessä on voitava osoittaa vallankäyttäjä. 

Kansanedustajat vastaavat vain kansalaisille, eivät puolueille 

Perustuslain mukaan kansanedustajan tulee noudattaa oikeutta ja totuutta. Kansanedustaja ei ole oikeudellisesti hallituksen tai puolueryhmän käskyläinen. Kansanedustajat vastaavat vain kansalaisille, jotka ovat delegoineet valtansa edustajille. 

Luottamusäänestyksessä ratkaiseva kysymys on siksi, mihin yksittäisen edustajan luottamus perustuu? Perustuuko se riittäviin tietoihin, itsenäiseen ja totuudenmukaiseen arvioon siitä, että pääministeri ja hallitus ovat toimineet asianmukaisesti? Vai siihen, että hallituksen kaatuminen olisi ollut omalle puolueelle poliittisesti hankalaa?

Jos hallitus saa luottamuksen ennen kuin olennaiset tosiseikat ovat tiedossa ja selvitetty, kyse ei ole luottamuksesta avoimeen ja reiluun päätöksentekoon vaan uskollisuudesta puolueille ja hallituskoalitiolle.

Enemmistöpesu on vaarallinen toimintamalli

Helsinki Garden -tapaus avaa mahdollisuuden vaaralliselle toimintamallille. Epäselvästi valmisteltu päätös voidaan viedä eduskunnan tarvittaessa luottamusäänestykseen. Hallituspuolueiden enemmistö turvaa hallituksen aseman. Tämän jälkeen äänestystä voidaan käyttää perusteena väitteelle, että asia on poliittisesti loppuun käsitelty.

Tätä voi kutsua enemmistöpesuksi. Prosessi näyttää demokraattiselta, koska eduskunta on äänestänyt. Alkuperäistä ongelmaa ei kuitenkaan ole ratkaistu. Se on vain peitetty enemmistön alle.

Erityisen vaarallista on, jos dokumentoinnin puutteesta tulee vallankäyttäjän suoja. Mitä vähemmän asiakirjoja on, sitä vaikeampi päätöstä on tutkia. Mitä hajautetumpi vastuu on, sitä vaikeampi sitä on kohdistaa. Mitä vahvempi hallitusenemmistö on, sitä helpompi asia on julistaa loppuun käsitellyksi.

Silloin avoimuuden puute ei ole enää vain huonoa hallintoa. Siitä voi tulla poliittinen menetelmä.

Jos luottamusäänestys riittää päättämään asian ilman riittäviä tietoja ja selvityksiä, järjestelmä luo vaarallisen kannustimen:

1. Tee poliittisesti herkkä päätös epävirallisissa neuvotteluissa.
2. Älä nimeä selvästi esittäjää tai valmistelijaa.
3. Pidä kirjallinen aineisto mahdollisimman vähäisenä.
4. Perustele päätöstä kollektiivisella poliittisella harkinnalla.
5. Kun kysymyksiä syntyy, sido asia hallituksen luottamukseen.
6. Käytä hallitusenemmistöä asian sulkemiseen.

Demokratia on enemmän kuin enemmistö

Demokratia tarvitsee enemmistöpäätöksiä. Ilman niitä järjestelmä ei kykene ratkaisemaan erimielisyyksiä. Enemmistö ei kuitenkaan oikeuta tekemään vallankäytöstä näkymätöntä, sillä demokratiaan kuuluvat myös päätösten perusteltavuus, eduskunnan tiedonsaanti, opposition valvontamahdollisuus, julkisuusperiaate, laillisuusvalvonta ja henkilökohtainen virkavastuu.

Instituutiot voivat näyttää toimivan: eduskunta kokoontuu, keskustelu käydään, äänet lasketaan ja hallitus saa luottamuksen. Silti järjestelmän sisältö voi heikentyä, jos enemmistö siunaa epäselvän toiminnan. Demokratian rapautuminen ei yleensä ala siitä, että äänestyksiä ei enää järjestetä. Se alkaa siitä, että eduskunnan äänestyksiä käytetään peittämään päätöksenteon epäselvyydet.

Äänestys ei päättänyt asiaa vaan syvensi ongelmia

Eduskunta ratkaisi, että hallitus voi jatkaa. Se ei ratkaissut, miten 35 miljoonan euron esitys syntyi. Siksi kaikki asiaan liittyvät viestit, luonnokset, muistiinpanot ja laskelmat on edelleen koottava ja julkaistava. On nimettävä esityksen laatija, summan määrittäjä ja valmistelusta vastanneet henkilöt. On selvitettävä, mitä hallitus tiesi ja millä perusteella se päätti. Tätä tarkoittaa vallan jäljitettävyys ja vastuu. Oikeuskanslerilla on edessään iso savotta. 

Poliittinen luottamus ei syrjäytä hallinnollista tai oikeudellista vastuuta. Pääministeri voitti yhden äänestyksen. Demokratian kannalta ratkaiseva kysymys jäi kuitenkin avoimeksi: Miksi eduskunnan enemmistö hyväksyi sen, ettei vallankäytön alkuperästä ole vieläkään kunnollista vastausta?